Humppaa ja suklaatia

Kävin helmikuussa kertaalleen myös oikealla humpalla elikäs keikalla eli On The Rockissa kuuntelemassa ja katsomassa Borta Beastia. Kevätväsymys on vaivannut koko alkuvuoden ja melkein jätin menemättä, mutta onneksi (äidin ja sisaren yllyttämänä) läksin, sillä kyllä taas niin kivaa oli, vaikka yksin liikenteessä olinkin. On ne vaan eri veijareita noi Marzi, Leka, Tatu, Sami, Timo, Joonas ja Jarmo. Välillä irrotellaan aivan hulluna ja hulluja, seuraavassa hetkessä ollaan oikeasti niin hyviä, että itku on irrota - tällä kerralla sen teki ai-van tör-keän hieno versio Romanssista, johon yleisö intoutui mukaan laulamaan. Jos joku ei ole vielä tätä ryhmää nähnyt, niin paljon on missannut ja kannattaa pitää silmällä Rocksin keikkasivuja sekä Tiketin lipunmyyntiä, sillä keikkoja on kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin riippuen vähän siitä miten poikia huvittaa.

Ystävänpäivänä töissä

Mulla on kotikokkailut jääneet vähän vähemmälle, kiitos kevätväsymyksen ja puhtaan laiskotuksen, mutta kun viimeksi tein ruokaa, piti tölkinavaajan käyttöohjetta etsiä ihan netistä guuglaamalla. En tiedä, mistä olen saanut noin hienon Tupperwaren avaajan.. Kun kunnon ruokaa ei kotona ole tarjolla, vastaavasti suklaata (Fazerin punaista, siinä on pehmeämpi maku) olenkin sitten iltaisin vetänyt yhden levyn tahtia jo parin viikon ajan. Voisko tällä olla yhteyttä mun silmäpussien koon kanssa??

Tässähän muuten kävi niin, että humpalle lähtöjä on tälle vuodelle tulossa ihan ulkomaita (no Ruotsia vain, mutta silti) myöten. Kun näyttää olevan niin perin hankalaa saada isoja nimiä Suomeen, yritin hyvällä menestyksellä hankkia liput sekä John Mayerin toukokuiselle että Lady Gagan lokakuun Tukholman keikalle. Lady Gagan uusin levy Joanne oli sellaista matskua, että muutaman päivän ihan putkeen Spotifysta kuuntelin ja toivon, että myös keikka mua tällä uudella tulemisella miellyttää - ei aina tarvitse olla niin kamalan shokeeraavaa ja tekemällä tehtyä, välillä vois mennä musa edellä. Gagan keikkamatka on enää lentoja vailla, JM:lle on valmiina jo nekin. Ei millään malttaisi odottaa!

Flamee

Tämän vuoden flamencofestarit olivat ja menivät muutama viikko sitten. Avajaisklubilla pääsin tällä kertaa jälleen myyntipöydän taakse kauppaa tekemään ja tulipa siinä jutusteltua yhden jännän miehen kanssa tovi siihen malliin, että yksi kaveri kysäisi ´onko tää sun mies´. No ei ollut :)

Klubi oli jälleen loppuunmyyty ja tunnelma illassa varsin leppoisa ja mukava, vaikka esitysten laatu hieman heittelehtikin. Oli kuitenkin ilo kuulla useampaakin laulajaa ja nähdä tuttuja tanssikavereita lavalla. Pikkuisen jäi kutittelemaan, että pitäisikö sitä meidän porukalla valmistella tuleville klubeille pari biisiä - jää vielä nähtäväksi.

Festareiden aikana kävin katsomassa toistamiseen Replaying Silence -esityksen, josta kyllä edelleenkin tykkäsin, vaikka looppien kanssa oli nyt hieman ongelmia ja rytmi osassa biisejä jäi ontuvaksi. Väliajan jälkeen esitetty kunnianosoitus Fernándezin flamencoperheelle oli perussettiä, jonka sitten kruunasi ihanan Maija Lepistön ihana tanssi. Ai että oli naisellista ja kuitenkin vahvaa työskentelyä batan ja huivin kanssa.

Vessaselfie Kanneltalon sinisestä valosta

Festareiden tanssikurssit jäivät minulta tällä kertaa väliin, mikä ei yllättäen edes suuremmin harmittanut. Pääesitykseen olin saanut ilmaisen lipun kiitoksena flamencoyhdistyksen lehteen tekemästäni työstä (olen siis oikolukija) ja suoraan lauantain treeneistä pikasuihkun jälkeen kiiruhdin Savoy-teatteriin, VIP:inä eturiviin. Nyt kävi sitten Losat eli Nino de los Reyes ei onnistunut tuottamaan wau-elämystä kuin yhdessä biisissä hetkellisesti. Esitys oli mielestäni dramaturgisesti tylsä ja perustui samojen maneerien eli voimallisen rynttäyksen toistoon. En myöskään juuri perustanut bändistä (sähköbasso flamencossa yäk), mutta laulaja Ismaelista sentään tykkäsin ja häntä olisin voinut kuunnella enemmänkin.

Vertauksena tuli nähtyä Lontoon flamencofestareilla esiintyvän ja viime vuonna Losan kanssa Suomessakin tanssineen Jesus Carmonan Morenon Impetu´s -esityksen promoklippi (ks. alla), jota olen tsuumaillut useaan otteeseen. Tällaista tanssia on ilo katsoa ja harmi vaan, että on kyse noin isosta ryhmästä, esitystä ei todennäköisesti tulla Suomessa näkemään.

Oi Jesus

Ryhmätreenejä on ollut jo muutamia, porukkaa paikalla enemmän ja vähemmän.. viime viikolla vedettiin kontrollerin kanssa parin tunnin treeni kahteen pekkaan, mutta saatiinpa siinä muisteltua viikkotuntienkin uusia kuvioita hieman ja tehokasta oli. Huhtikuun puolella alkaakin sitten tiiviimpi treenaaminen ja toivottavasti porukkaa on silloin jo paremmin paikalla. Ja mikä tärkeintä, kohta pääsee taas tilaamaan ja sovittelemaan uusia esiintymisasuja ja ehkä uudet kengätkin pitäisi vielä hommata...