lauantai 30. toukokuuta 2015

Perinneristeily

Tulipas käytyä jälleen jo perinteeksi muodostuneella kevätristeilyllä, tällä kertaa Tukholmassa. Kihara-Esuli oli vahdannut säätiedotuksia ja lämpömittaria jo viime viikosta lähtien pukukoodin ´shortsit´ varalta, mutta oli kyllä reissussa ihan pitkissä lahkeissa. Lähtiessä istuttiin hetki Gabriellan kannella, mutta sitten alkoi käydä vilu ja olihan meillä buffet-ateriakin varattuna. Näillä reissuilla ei kyllä nälkä tai tylsyys yllätä, sen verran hervoton ryhmä on meillä kasassa.
Ei mun.
Ruokailun jälkeen käytiin hieman virkistäytymässä ja siirryttiin yökerhon puolelle, missä yksi kamuista tarjosi shampanjat 100-vuotisjuhlan merkeissä (kamuilla tulee siis tänä vuonna yhteenlasketusti satku täyteen). Mulle tuodussa lasissa oli kuitenkin ihan vaan ginger alea, kun ei tuo alkoholi enää silleen maistu. Bulgarialainen bändi siinä soitteli ja vaikken naispuolisesta solistista perustanutkaan, kävi varpaan alle siihen malliin, että päätin minäkin käydä jortsuilemassa. Ihan tarpeeksi tuli tanssittua, kun pohkeet tulivat kipeiksi.
Mun, muttei skumppaa..
Aamu perillä Tukholmissa oli hieman pilvinen, muttei kuitenkaan satanut. Naispuoliset kamut olivat päättäneet lähteä Abba-museeon, mutta mää menin Sbutlerin ja Kihara-Esulin kanssa bussilla suoraan City Terminaleniin. Käveltiin Kungsgatan päästä päähän ja poikettiin sitten Östermalmin puolella Sephorankin liikkeessä, mistä en poikkeuksellisesti ostanyt yhtään mitään. Sephorasta jatkettiin Moodiin, josta muutamat kivat näpsyt - kovin oli hauskan näköistä ja asiakkaitakin runsaasti liikkeellä.

 

Moodista suuntasin Desigualiin ja Victoria´s Secretsiin, kun Esulia ja Sbutleria alkoi NK:lla mun perässä laahautuminen kovasti janottaa ja yrittivät päästä ulkoilmatuopille Kungsträdgårdiin. Pienet salaisuudet tuli ostettua ja kun eivät tuoppia sit kuitenkaan juoneet, Gallerianin kautta suunnattiin Drottninggatanin Pickwickiin, kun olihan mullakin jo jano.

Aamiaispöydän neilikat
Kyllä maar tuli syötyä (yllättäen eritysesti mieleen jäi laivalla paluumatkalla vedetty pizza) ja kun seurakin oli mitä parhainta, tuli taas tanssittua ja naurettua sopivasti varastoon. Ensi kevättä odotellessa..


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Pelkkää tanssia vaan

Muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä häröilystä huolimatta flamencoa (pakko tanssia!) on ollut kalenterissa runsaasti, vaikka Evening Standardin keksimien uusien emoji-kuvakkeiden mukaan kuka sitä nyt oikeasti tanssii.. itehän tiiän useitakin tyyppejä. Tanssiopiston bule on vihdoin valmis ja oikeassa käsivarressa palmastamisesta (ehkä myös paikkojen jynssäämisestä ja tavaroiden kantamisesta) tenniskyynärpään tapainen oiretila. Ai, välillä pelkän lompakonkin kädessä pitäminen sattuu. Oppilasnäytös olisi ollut viime perjantaina, mutta ei me sitä olisi kyllä pystytty vetämään niin, että (ainakaan minulle, ikihinkkaaja ja rytminatsi kun olen) olisi jäänyt fiilis onnistuneesta vedosta. Juhannukseen mennessä ehkä oltaisiin saatu fiilattua vähän parempaan kuosiin, kenties. Viikkotuntien lisäksi olen keväällä ollut useammallakin tiiviskurssilla ja Katjan kevään tuntien ekalla jaksolla tehtiin Argentinan kappaleeseen vetävä tientos-tangos, johon Narkkarin kanssa ihastuttiin vallankin niin, että ajateltiin ylläpitää biisiä mahdollisen myöhemmän esiintymisen varalta.

I do!
Huhti-toukokuun vaihteen viikonloppuina tehtiin Kaari Martinin tiiviskurssilla sielläkin tangosta, joka on aiemmin ollut mulle pieni haasteen paikka. Pitkänä ihmisenä tarpeeksi alhaalla ja persevästi tanssiminen on nimittäin hiukan vaikeaa, jos sen vieläpä pitäisi näyttää helpolta ja rennolta. Tuntien alussa tehtiin tiukkaa tekniikkaharjoitusta ja haettiin erilaisia markkeerauksia salin poikki kiitäen ja kuinka ollakaan, ihan alkoi tuntua siltä, että se tangos sieltä vielä löytyy. Tekemäämme biisin pätkää jälkikäteen videolta katsottessa mun tanssiasennossa todellakin on vielä parantamista, mutta ai että tykkäsin kovasti sekä koko kurssista että erityisesti Kaarin pedagogisesta tyylistä - jopa niin paljon, että ilmoittauduin kesäkuussa pidettävälle seuraavallekin tiivarille.

Äitienpäivän viikonloppuna osallistuin Olga Pericetin tiiviskurssille, jolla palona oli caña. Olga oli tullut Suomeen tekemään uutta teosta Katjalle ja Emilia Aholle, ja tällaisessa yhteydessähän on aina järkevää pistää pystyyn kurssi halukkaille. Ilmoittautuneiden joukossa oli paljon tuttua porukkaa ja kolmena päivänä tehtiin kyllä sellaiset kuviot, että oksat pois. Hiukan mua häiritsi se, etten täysin aina nähnyt mahdottoman pienen ja siron Olgan jalkoja edes peilin kautta, kun oli joko kurssikaveri tai peilin kautta katsottuna muusikot siinä edessä. Onneksi ihana Santra, joka on muusikko itsekin ja hallitsee askel- ym. muut kuviot eri nopsaan, auttoi aina tarvittaessa ja pienistä blägäreistä huolimatta letrat saatiin tehtyä. Olgalla on mielestäni varsin omintakeinen ja hiukan maskuliininen tyyli, esim. vaikkapa Maria Juncaliin verrattuna ja hän tekee myös käsien liikkeet varsin pelkistetysti eli ei käytä ranteita ja sormia niin paljon kuin naistanssijat yleensä käyttävät.

Olga Pericet: Pisadas
(laulussa mm. aivan ihqu Miguel Lavi)

Lauantaina käytiin Biologin ja Ässä-fanin kanssa vetämässä fandangos ja pikakertauksella 5-säkeistöinen sevillanas kehitysvammaisten flamencoiden kevätkekkereissä ja saatiin kuulemma ihailevia katseita muilta esiintyjiltä. Oltiin kyllä liloissa hameissa ja hapsuissa eri vetävän näköisiä, vaikka itse sanonkin. Katjakin tuli suloisen poikansa kanssa paikan päälle ja saatiin häneltä kiitokset siitäkin huolimatta, että Biologi tunnusti (muka, en pannut merkille) mokailleensa ihan koko ajan ja itsekin käännyin ainakin kerran väärään suuntaan eli selkä yleisöön päin, kun olisi pitänyt hiipiä lavan oikeaa reunaa kohti - vain hetki ennen esitystä päätettiin nimittäin vetää biisit diagonaaliin, muttei sit ehditty kuvioita treenata, kun yleisö oli jo paikalla ja ateriointi käynnissä. Nyt sitä ollaan sitten ihan oikeasti esiintyvää flamencotaiteilijaa, kun ruokapalkalla tässäkin tilaisuudessa olimme. 

Katjan tiivaria on luvassa vielä tässä neljänä sunnuntaina ja kurssi alkoi jo muutamalla haasteellisella koputuksella, joita olen videolta ja biisiä kuunnellen yrittänyt ennen tulevaa sunnuntaita muistella. Kaarin tanguillos-kurssin lisäksi on vielä Rintsikan bule-tiivari... Että flamencoa pukkaa kesälläkin. Juhannusviikollahan olen menossa Kuopijjoon Marco Floresille ja sitten ois vielä Tampereen flamencofestarit, joilla en ole koskaan aiemmin käynyt. Siellä olisi pääesiintyjänä Manuel Liñàn, joka olisi ilmeisesti pitämässä myös tiiviskurssin festariviikon aikana. Manuel on ensimmäinen espanjalainen, jonka opetukseen muutama vuosi sitten uskaltauduin ja olisipa kiva päästä nyt uudestaan hänen tunneilleen. Pitää vaan katsoa, mitä mun lompakko tällaisesta tykkää - flamenco vie rahaa, vaikkei tanssireissuun nyt tänä kesänä tullutkaan lähdettyä. 

perjantai 22. toukokuuta 2015

Haagan rinsessa

Ai että nyt on hyvä, kun muutto on onnellisesti ohi ja melkein kaikki tavarat syksyyn asti melkein paikoillaan. Helatorstaina kummipoikani äiti eli ihana ystäväni Anne tuli siivousavuksi ja siinä myös samalla tuli hieman läyryttyä asiasta ja etenkin asian vierestä. Seuraavana aamuna tulleet muuttofirman pojat olivat nopeita ja näppäriä ja tavarat siirtyivät osoitteesta toiseen puolessatoista tunnissa! Aika hyvin, eikä itse olisi tarvinnut mitään kantaa, vaikka kannoinpa kuitenkin. Pari työkaveriakin oli viime viikolla apuna ajamassa kumpikin pienen satsin tavaraa ja viikonlopuksi mulle enää jäi kattokruunu ja stereot varastoon kannettaviksi sekä polkupyörä, jonka reippaasti polkaisin perille kesäasunnolle sunnuntaina.
Vika ilta ennen muuttoa
Kun tavarat oli pakattu, ehdin katsella taivasta lattialla maaten.
Eka aamiainen kesäasunnolla
Nallunen, Late ja Tuija Helena

Puolen viikkoa olen ehtinyt nyt harjoitella kulkemista eli bussilla pääsen ihan vierestä sekä töihin että mahdollisiin kaupungin rientoihin. Myös juna kulkee melko läheltä, mutta tiistaina ehdin jo treeneistä palatessani hieman harhailla Haagassa, kun junasta jäätyäni lähdin väärästä reiästä pois laiturilta, enkä päätynytkään oikealle tielle. Suuntavaistoni kuitenkin piti eli sen ja kännykän kartan avulla löysin kesäasunnolle hieman eri reittiä kuin oli tarkoitus. Löytyipä samalla roskakatoskin, jota olin perjantaista lähtien etsinyt...
Keskiviikkoilta
Pesukoneeseen olen myös tutustunut, mutta eniten sopeutumista on vaatinut tila, jota on todella enemmän kuin mihin olen tottunut. Iltaisin olen istuskellut olkkarissa ja ihmetellyt, että mitä mää täällä yksin teen, mutta kaipa siihenkin tottuu..

maanantai 11. toukokuuta 2015

Elämää muuttolaatikoiden keskellä

Niin vaan taas kuukausi on vaihtunut ja kevättä pukkaa toukokuun ollessa jo pitkällä. Työn ja treenaamisen (ehkä lisää hieman myöhemmin) ohessa olen yrittänyt välillä vaihtelevalla menestyksellä valmistella putkiremontin alta muuttoa ja hermo on välillä todella ollut kireällä. Vappukin meni pakatessa, mutta onneksi sain vanhan opiskelukaverin Iivarin apuun viemään osan tavaroista vuokraamaani varastotilaan. Vielä jää silti ihan tarpeeksi tavaraa muuttofirmankin roudattavaksi. Kaappeja siivotessa tein mielenkiintoisia löytöjä, mm. kaksi (?!?!) sauvasekoitinta, suoristusrauta, tyvikohotusrauta sekä Oulun Kärppien fanikortti kaudelta 1988-1989.

Vappuaaton iltapala 

Muutamat kasetit tallessa
Jääkiekon MM-kisoja (Jaromir, Juhis, Kepu, Donskoi, Peksi ja Juuse mun suosikit - toki täytyy myöntää, että uni on päässyt iltamatseissa varsin usein mut yllättämään) seuratessa pakkaaminen on kuitenkin jo pikku hiljaa edistynyt siihen malliin, että enää on jäljellä lähinnä käyttövaatteet ja -astiat. Kirjat ja suurin osa cd-levyistä ovat jo varastossa ja Kallion kirjaston kierrätyshyllyä olen täydentänyt kassi kerrallaan noin sadan niteen verran, hyvin näyttivät sieltä menevän. Runkopatjan olen omin pikkukätösin tunkenut seinän vierustalle säilytyspussiin, kun oli tarkoitus Iivarin kanssa kyytsätä sekin varastoon säilöön, mutta kun roudauspäivänä satoi reippaasti vettä, jäi se odottamaan oikeita muuttomiehiä. 
Hauskat annoslusikat
Pistin palasiksi sekä kirjahyllyn että eteisen lipaston ja myös tv-tasona toimineen kulmahyllyn ja huomasin, että huonekalujen hajottaminen on varsin terapeuttista  puuhaa ja olen siinä todella näppärä! Sisar oli viime viikolla jälleen työmatkalla stadissa ja oli messissä kantamassa kalujen palasia roskalavalle, mutta pihkura unohdin pyytää häntä irrottamaan valaisimet. Se tässä vielä hieman hirvittää, kun en aivan luota itseeni turvallisesti näpräämässä sokeripalajutskia katon rajassa..
Että tämmöttis..