Pelkkää tanssia vaan

Muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä häröilystä huolimatta flamencoa (pakko tanssia!) on ollut kalenterissa runsaasti, vaikka Evening Standardin keksimien uusien emoji-kuvakkeiden mukaan kuka sitä nyt oikeasti tanssii.. itehän tiiän useitakin tyyppejä. Tanssiopiston bule on vihdoin valmis ja oikeassa käsivarressa palmastamisesta (ehkä myös paikkojen jynssäämisestä ja tavaroiden kantamisesta) tenniskyynärpään tapainen oiretila. Ai, välillä pelkän lompakonkin kädessä pitäminen sattuu. Oppilasnäytös olisi ollut viime perjantaina, mutta ei me sitä olisi kyllä pystytty vetämään niin, että (ainakaan minulle, ikihinkkaaja ja rytminatsi kun olen) olisi jäänyt fiilis onnistuneesta vedosta. Juhannukseen mennessä ehkä oltaisiin saatu fiilattua vähän parempaan kuosiin, kenties. Viikkotuntien lisäksi olen keväällä ollut useammallakin tiiviskurssilla ja Katjan kevään tuntien ekalla jaksolla tehtiin Argentinan kappaleeseen vetävä tientos-tangos, johon Narkkarin kanssa ihastuttiin vallankin niin, että ajateltiin ylläpitää biisiä mahdollisen myöhemmän esiintymisen varalta.

I do!

Huhti-toukokuun vaihteen viikonloppuina tehtiin Kaari Martinin tiiviskurssilla sielläkin tangosta, joka on aiemmin ollut mulle pieni haasteen paikka. Pitkänä ihmisenä tarpeeksi alhaalla ja persevästi tanssiminen on nimittäin hiukan vaikeaa, jos sen vieläpä pitäisi näyttää helpolta ja rennolta. Tuntien alussa tehtiin tiukkaa tekniikkaharjoitusta ja haettiin erilaisia markkeerauksia salin poikki kiitäen ja kuinka ollakaan, ihan alkoi tuntua siltä, että se tangos sieltä vielä löytyy. Tekemäämme biisin pätkää jälkikäteen videolta katsottessa mun tanssiasennossa todellakin on vielä parantamista, mutta ai että tykkäsin kovasti sekä koko kurssista että erityisesti Kaarin pedagogisesta tyylistä - jopa niin paljon, että ilmoittauduin kesäkuussa pidettävälle seuraavallekin tiivarille.

Äitienpäivän viikonloppuna osallistuin Olga Pericetin tiiviskurssille, jolla palona oli caña. Olga oli tullut Suomeen tekemään uutta teosta Katjalle ja Emilia Aholle, ja tällaisessa yhteydessähän on aina järkevää pistää pystyyn kurssi halukkaille. Ilmoittautuneiden joukossa oli paljon tuttua porukkaa ja kolmena päivänä tehtiin kyllä sellaiset kuviot, että oksat pois. Hiukan mua häiritsi se, etten täysin aina nähnyt mahdottoman pienen ja siron Olgan jalkoja edes peilin kautta, kun oli joko kurssikaveri tai peilin kautta katsottuna muusikot siinä edessä. Onneksi ihana Santra, joka on muusikko itsekin ja hallitsee askel- ym. muut kuviot eri nopsaan, auttoi aina tarvittaessa ja pienistä blägäreistä huolimatta letrat saatiin tehtyä. Olgalla on mielestäni varsin omintakeinen ja hiukan maskuliininen tyyli, esim. vaikkapa Maria Juncaliin verrattuna ja hän tekee myös käsien liikkeet varsin pelkistetysti eli ei käytä ranteita ja sormia niin paljon kuin naistanssijat yleensä käyttävät.

Olga Pericet: Pisadas
(laulussa mm. aivan ihqu Miguel Lavi)

Lauantaina käytiin Biologin ja Ässä-fanin kanssa vetämässä fandangos ja pikakertauksella 5-säkeistöinen sevillanas kehitysvammaisten flamencoiden kevätkekkereissä ja saatiin kuulemma ihailevia katseita muilta esiintyjiltä. Oltiin kyllä liloissa hameissa ja hapsuissa eri vetävän näköisiä, vaikka itse sanonkin. Katjakin tuli suloisen poikansa kanssa paikan päälle ja saatiin häneltä kiitokset siitäkin huolimatta, että Biologi tunnusti (muka, en pannut merkille) mokailleensa ihan koko ajan ja itsekin käännyin ainakin kerran väärään suuntaan eli selkä yleisöön päin, kun olisi pitänyt hiipiä lavan oikeaa reunaa kohti - vain hetki ennen esitystä päätettiin nimittäin vetää biisit diagonaaliin, muttei sit ehditty kuvioita treenata, kun yleisö oli jo paikalla ja ateriointi käynnissä. Nyt sitä ollaan sitten ihan oikeasti esiintyvää flamencotaiteilijaa, kun ruokapalkalla tässäkin tilaisuudessa olimme. 

Katjan tiivaria on luvassa vielä tässä neljänä sunnuntaina ja kurssi alkoi jo muutamalla haasteellisella koputuksella, joita olen videolta ja biisiä kuunnellen yrittänyt ennen tulevaa sunnuntaita muistella. Kaarin tanguillos-kurssin lisäksi on vielä Rintsikan bule-tiivari... Että flamencoa pukkaa kesälläkin. Juhannusviikollahan olen menossa Kuopijjoon Marco Floresille ja sitten ois vielä Tampereen flamencofestarit, joilla en ole koskaan aiemmin käynyt. Siellä olisi pääesiintyjänä Manuel Liñàn, joka olisi ilmeisesti pitämässä myös tiiviskurssin festariviikon aikana. Manuel on ensimmäinen espanjalainen, jonka opetukseen muutama vuosi sitten uskaltauduin ja olisipa kiva päästä nyt uudestaan hänen tunneilleen. Pitää vaan katsoa, mitä mun lompakko tällaisesta tykkää - flamenco vie rahaa, vaikkei tanssireissuun nyt tänä kesänä tullutkaan lähdettyä.