lauantai 30. elokuuta 2014

Harkittuja heräteostoksia

Shoppailu on ihan valtavan mukavaa, etenkin silloin kun ei ole pakko hankkia jotain tiettyä kovaan tarpeeseen (harvemmin näin toki pääsee käymään), ja vaikka olen yrittänyt hieman hillitä itseäni, tuleepas aina silloin tällöin vingutettua korttia. Nyt olen oppinut kuitenkin jopa harkitsemaan ostoksia hieman eli jos näen jotain kivaa, en välttämättä ihan heti ryntää kaupoille. Tai kyllähän mä edellenkin ryntään, ettei jää tavara saamatta.. Otzeja olin katsellut naistenlehtien palstoilta ja muutaman kerran treeneistä palattuani kuikuillut Mikonkadun liikkeen ikkunasta sisälle ja nyt vapaapäivänä kaupungilla kuljaillessani päätin piipahtaa ihan myymäläänkin. Mustia kenkiä olin ajatellut, mutta niistä ei löytynyt kokoani, joten jouduin sovittamaan toista väriä. Yllättäen vaaleanharmaa pari ei ollutkaan yhtään hullumpi päivän asun kanssa ja ostopäätöksen vahvisti vieressä sovitusta tarkkaillut Sauli Koskinen (ai miten miellyttävä nuori mies siinä).. Kun kotiin pääsin ja surffailin netistä kuvia, rupesi kyllä tekemään kovasti mieli myös korallinpunaisia, olisivat todella ihanat kesällä. Nämä harmaat pääsevät kyllä nekin auringosta nauttimaan, sillä ne taatusti lähtevät seuraavalle Espanjan reissulle mukaan!


Ylhäältä alas: GA, Lindex, Selected Femme, Mango ja Otz
Kesäisin mielelläni kulkisin aina vaan mekko päällä, jos säät sen sallisivat, ja niitä tulee aina hommattua varastoon asti, useampikin tänä vuonna (uskallanko edes laskea).. Desigualin musta ihanuus oli siinä mielessä "järkiostos", että Sevillassa piti oikein tarkkaan harkita kertaostoksen loppusummaa, sillä satasen ostoista sai kylkiäisenä treenikäyttöön mitä mainioimman putkikassin; mekon lisäksi mukaan lähti oikein kiva käsilaukku ja sisarkin sai tästä syystä sitten t-paidan tuliaiseksi. Harmaata mekkoa vastaavia yksilöitä tuli Oulun kaduilla vastaan useampaan kertaan ja kiva malli jäi vaivaamaan siinä määrin, että kun Helsinkiin palattuani Lindexiltä tuon mekon löysin, niin pitihän se ostaa. Selectedin mekko taas oli 23€ maksanut alelöytö, jota ei voinut kauppaan jättää.
Desigual, Lindex ja Selected Femme
Tämän syksyn varsinainen heräteostojen heräteosto on kuitenkin teatterilippu vuoden päähän syyskuulle. Lähdenpä siis taas Lontooseen teatterimatkalle, tällä kertaa tähtäimessä Hamlet ja Benedict Cumberbatch. Mullehan tulee West Endin uutiskirjeitä lipunmyynneistä ja tulevista ensi-illoista ja päätinpäs sitten koettaa onneani, kun Barbicanin liput elokuussa 2015 ensi-iltansa saavaan näytelmään tulivat myyntiin. Yritin ensin suoraan teatterin omasta lipunmyyntikanavasta ja hetkeksi ehdin lannistua, kun ennen minua jonossa oli öbaut 27 900 asiakasta, mutta kokeilin sitten vielä muita reittejä netin kautta. Voitte arvata, miten iloinen olin, kun tärppäsi ja sain lipun - kaikki esitykset myytiin loppuun seitsemässä tunnissa!!! Nyt voikin rauhassa suunnitella reissun muuta ohjelmaa, kun edes lentoja tai hotellia ei voi vielä varata. Jos vaikka sattuisi joku kiva konsertti tulemaan tuon saman viikonlopun ajalle, vielä ei voi tietää..

perjantai 29. elokuuta 2014

Tällä kadulla

Taas on yksi viikko takana ja nyt olen töiden lisäksi ehtinyt vähän muutakin. Maanantaina tein perinteisen piipahduksen Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-telttaan, missä pyrin ainakin kertaalleen käymään, viime kesä otettakoon poikkeuksena sääntöön.. Esiintymässä olivat Suvi Isotalo yhtyeineen sekä Pepe Willberg ylistetyn Saimaa-orkesterin kera. Suvi Isotalon kappaleista olin etukäteen kuullut vain kaksi, vahingossa radiosta kesän mökkireissulla, mutta ei se haitannut. Pidin kovasti kappaleista ja kolmihenkinen taustabändi, eritoten multi-instrumentalisti (basso, piano, kitara nyt ainakin) Timo Kämäräinen, soitti rennosti ja iloisesti. 


Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Pepe&Saimaa ja jouduinkin jo etukäteen varoittamaan vieressä istunutta ja juttelemaan ruvennutta miestä siitä, että saattaapi kyynel jos toinenkin illan aikana irrota. Enpä turhaan varoitellut, ei vaadittu kuin kaksi biisiä, niin johan irtosi. Kuoro, bändi (mm. niin jäätävä basisti että oli jo härskin hyvä sekä intiaanikutrinen laulava kitaristi, molemmat ilmeisesti Laura Närhen bändistä) torvineen ja jousineen, tietenkin itse maestron vielä hyvin kauniisti soiva ääni sekä pääasiassa Matti Mikkolan säveltämät kappaleet ovat vain sellainen yhdistelmä, että oksat pois. Erityisesti Leikitään ja Uneton kolahtivat, niin kuin olivat ehtineet kolahtaa jo Spotifystä kuunneltuina ja harvoinpa sitä pääsee kuulemaan näin hienoa stemmalaulantaa niinkin vaikeaan biisiin kuin Rauno Lehtisen Toiset meistä on. Illan päätteeksi lavalle tuli myös levy-yhtiön tyyppi luovuttamaan ansaittua kultalevyä ja kun kello olo jo yli 22 ja soittolupa mennyt umpeen, yleisö veti vielä bändin kanssa Aamun yhteislauluna. Hieno ilta oli kyllä.


Tiistaina töiden jälkeen oli toiseen yksikköön siirtyvän työkaverin läksiäiset ja käytiin porukalla keskustassa syömässä. Kihara-Esuli oli vauhdissa ja onnistui hämmentämään paria tuoreempaa kollegaa hersyvillä jutuillaan. Kivaahan meillä oli, eikä kovin pahasti jäänyt harmittamaan jo toisena iltana putkeen väliin jääneet treenit. Keskiviikkona sain kaivatun vieraan piipahtamaan kylässä, harmi vain, ettei hän ehtinyt pidempään olla ja eilen olikin sitten vapaapäivä. Pyykkäilin ja lueskelin ja lakkailin kynsiä ennen treenejä, joissa otinkin sitten alkuviikon löysäilyn vahingon komeasti takaisin Tientos Griegosin merkeissä. Hieno nainen ei hikoa ja silleen.. Mieli olisi tehnyt vielä kuuntelemaan Paula Koivuniemeä Koko kesä Kalliossa -klubille, mutta suihkun jälkeen kotona iski väsy. Väsy on kyllä vieläkin ja huomenna voisin taas öllötellä ihan kotosalla, ellen sitten elokuviin eksy. Sielläkin on välillä niin lysti käydä (ai niin, sunnuntaina kävin katsomassa uuden Sin Cityn - ja tykkäsin lievähköstä väkivaltaisuudesta huolimatta).

lauantai 23. elokuuta 2014

Aika lentää

En kyllä tiedä, miten saisin itsestäni irti ryhtiliikkeen, joka edesauttaisi vähän näiden postausten kanssa.. Niin vaan taas tauko slirvahti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Loman jälkeen olen ehtinyt olla töissä kolme viikkoa, joiden aikana olen mm. päivystänyt kolmesti ja viettänyt myös neljä päivää uuden työvuorosuunnittelujärjestelmän koulutuksessa. Sepäs vasta olikin uuvuttavaa puuhaa, jopa siinä määrin, etten koko tämän viikon aikana jaksanut edes televisiota katsoa jostain lukemisesta nyt puhumattakaan. Keskiviikkona kävin sentään hieman kaupungilla kääntymässä ja aikani kuluksi kampaajalla. Olin saanut tekstiviestikutsun uuden vaateliikkeen tilaisuuteen, mitä ennen oli hieman aikaa kulutettavana ja kampaajallahan tämä hyvin sujui. Päästä tuli kevyen värin kera ihan jees, mutta olin niin väsyksissä, että vaikka vaatteista olisi saanut 20% alennuksen, läksin pikaisen kierroksen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin. Olin ihan taju kankaalla jo yhdeksän pintaan ja melkein unessa, kun yksi ihana ihminen hieman yllättäen soitti ja ihmetteli, kun olin jo nukkumassa (tähän voisi laittaa sellaisen ujohkon sydänhymiön). 
Paita: Selected Femme
Flamencon viikkotreenitkin ovat alkaneet ja viime viikolla niiden lisäksi tuli myös tanssittua tiiviskurssilla, kun Manuel Reyes piipahti Madridista viikoksi pitämään kurssia flamencoyhdistyksen salilla. Kuukauden tauko oli kivasti nollannut aivoista lähes kaiken flamencoon liittyvän ja edistyneiden/ammattimaisesti treenaavien ryhmässä olikin sitten ihan tarpeeksi haastetta.. Sigiä ja bulea vedettiin ja viiden illan jälkeen oli sellainen olo, että vielä jos yhden illan oli saanut Manuelin opissa olla, niin olisi jäänyt jotain muistiinkin. Se on kyllä hyvä, kun nuo espanjalaiset tanssiopet osaavat myös laulaa jollottaa melko hienosti. Katjan tunneilla tehdään syksyllä fandangoa, soleáa sekä tientosta (ah, Pakko tanssia -ohjelmasta tuttu Morenten Tientos Griegos!) tiiviiseen tahtiin, sillä Katja saa perheenlisäystä ja jää puolivälissä syksyä pois aktiiviopetuksesta. Onneksi Machina-ryhmän Laura vetää lukukauden loppuun, sillä tarkoitus olisi esittää tientos syksyn näytöksessä. Jänskää, sen verran tiukasta tsipaleesta on kyse. Hyvä puoli tässä on, että taidan vihdoin päästä eroon joulumahastani.. 

Torstaina kävin vaihteeksi konsertissa eli Finlandia-talossa Bo Kaspers Orkesterilla. Kummasti vaan nämä heput aina yllättävät taidoillaan ja uusiutumiskyvyllään, sillä vaikka olen nähnyt bändin vuosien aikana pitkälti toistakymmentä kertaa, tuli taas niin erilaisia versioita vanhoistakin ja harvemmin keikalla kuulluista biiseistä, että oksat pois. Ihan vuolaasti itketti välillä; varsinkin suoraviivainen rautalankaversio (kiertuekitaristi Robert Östlund muy bueno!) suurhitistä Svårt att säga nej oli hieno, samaten tuoreimman levyn  Utan dig, jonka Bosse Sundström spiikkasi sisään koskettavasti, eikä itsekään pystynyt täysin liikutusta pidättämään kappaleen päätyttyä. Ja niin kuin viime vuoden puolellakin totesin, torvet eli trumpetti ja saksofoni ovat aina paikallaan.

perjantai 8. elokuuta 2014

Mikä kesä!

Kolme neljäsosaa kesälomasta on pidetty ja kylmän alkukesän jälkeen on onneksi saatu nauttia auringosta. Pari viikkoa meni kotona pohjoisessa ja vietettiin kokonainen viikko mökilläkin. En muista, olenko noin pitkää aikaa siellä ikinä yhteen putkeen ollutkaan.. Ekana viikonloppuna vietettiin kuitenkin pitkästä aikaa tyttöjen iltaa vanhalla kaveriporukalla ja parannettiin maailmaa. Käytiin myös baarissa (jonne ajeltiin taksilla ja matkan aikana nauratettiin naiskuskia, jonka mielestä oltiin illan paras kyyti - luonnollisesti), mistä minä toki häippäsin varhaisessa vaiheessa nukkumaan, kun vallan oli outoa porukkaa ja tungoskin alkoi illan lämmössä pahasti ahistaa. Sain sentään Jumprun portsarilta Mälliltä lämpimän halauksen - eipä hänen lisäkseen osunut kuin yksi tuttu naama vastaan. Vähän kulttuuriakin piti harrastaa eli kävin katsomassa Monty Pythonin viimeisen shown suorana Lontoosta Finnkinon näyttämänä. Eivät sedät olleet enää parhaassa terässä, mutta kyllähän se ihan viihdyttävä paketti oli. Seuraavaksi odotan, että James Francon tähdittämä John Steinbeckin kirjaan perustuva Of Mice and Men, jota on vedetty Broadwaylla ilmeisesti loppuunmyydyille katsomoille, esitetään myös Suomessa NT Liven kautta.

Ehdin hieman reippaillakin ennen mökille lähtöä ja hyvien säiden ansiosta pyöräilin kahtena päivänä Longin luo pieniä poikia katsomaan, n. 15 km suuntaansa. Hyvä minä. Mökillä olikin sitten hulinat käynnissä (parhaimmillaan 7 aikuista, 5 lasta ja koira), eipä siellä juuri aika pitkäksi käynyt ja vesi- ynnä muita leikkejä penskat porukalla harrastivat. Sääskiä ei onneksi ollut, paarmoja sitä vastoin kyllä ja pienimmät Tilda-neidin ohella tarkkailivat innolla "pärkäsiä". Toiset kävivät myös retkillä poroja bongaamassa sekä mustikassa, kun mun päävastuulla oli pienten poikien kakkavaippojen vaihto sekä unikaverina toimiminen. Kaksikko ei enää yhtään arastele minua eli tullaan toimeen tosi hyvin keskenämme ja Nötterö välillä nukkumaan ruvetessa jo komentelikin minua että "Anni-täti - laula!". Ihanan suloiset ihmeelliset pienet kaverit lauleskelevat myös ihan itsekseen mm. Lapin äidin kehtolaulua tahi Tiu tau tilheä ja pienin kummilapseni puhuu jo täysiä lauseita - ikää irvijepellä 1,5 vuotta.. Katseltiin yhdessä iltaisin kuvia mun iPadilta ja Mehmelin suosikki - ehkä hieman yllättäen - on zapateado-tiiviskurssin video :).

Kaupunkiin takaisin päästyämme kävin Lissan kanssa vähän läyryämässä eli vaihtamassa mahtiukkosen tauottua kuulumiset Cafe Roosterissa. Siellä kantsii käydä vastakin.


Kaupungilla piti muutenkin kuljailla ja torijätskejä käytiin nauttimassa useampaankin otteeseen. Harrastin myös pitkästä aikaa rantaelämää eli käytiin lötköttelemässä sekalaisilla kokoonpanoilla sekä Nallikarin että Tuiran uimarannoilla ja koko lomareissun aikana tuli uitua järvessä, meressä, joessa ja hiekkakuopalla, jossa taisi olla sinileväkielto, mutta onneksi mitään oireita ei kenellekään ilmaantunut. Yllättäen shoppailinkin, vaikkei tarkoitus juurikaan ollut - Lindexiltä kahdet housut, Selectedin mekko sekä teeppari, lapsille ostettuja kamppeita en tohdi edes käydä listaamaan... Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Muka kiire mulla

Lupauksesta huolimatta postaaminen on jälleen jäänyt vähiin, melkein kuukausi on hurahtanut. Ennen heinäkuun puolivälissä lomalle jäämistä rykäisin neljä päivystystä sisältäneet kahdeksan päivän työputken, jonka päätteeksi Kultapoika sisarineen tuli yökylään Tallinnan risteilyltä Suomeen palattuaan. Meillä oli kovin lystiä, sillä käytiin koko perheen kanssa Porvoossa (myös Brunbergin tehtaanmyymälässä) ja illan päälle vielä uimastadionilla, missä lapset polskivat sydämensä kyllyydestä ja kauhukseni hyppivät myös hyppytornista. 
Kultapojan kanssa Porvoossa (kuva: Kultapojan äiti)

Aamulla mentiin sitten vähän kaupungille kuljailemaan. Kultapoika sai uudet kengät, niin minäkin, ja sisarensa kesäisen trikoomekon ja hameen. Käytiin Hiljaisuuden kappelin lisäksi tietenkin myös jäätelöllä, kauppahallissa ja tuomiokirkossa. Yökaverit lähtivät jatkamaan kesälomamatkaansa ja minä jäin pakkaamaan matkalaukkua pohjoisen lennolle. Muitakin ostoksia on tullut tehtyä kesän aikana syksyä varten ja vähän muutenkin.. Totuttelen muuten uuteen kuvanmuokkausappsiin, kun en enää löydä aiemmin käyttämääni systeemiä, minkä takia kaikki kuvat ovat nyt hieman kökösti erilaiset.
Vanhat ja uudet kesäkengät GA ja Mango
Mun menopelit

Laukut ja huivi GA, muistikirja Guess, 
neuleet Vila+Lindex, kosmetiikka Sephora (Sevillasta)