Aika lentää

En kyllä tiedä, miten saisin itsestäni irti ryhtiliikkeen, joka edesauttaisi vähän näiden postausten kanssa.. Niin vaan taas tauko slirvahti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Loman jälkeen olen ehtinyt olla töissä kolme viikkoa, joiden aikana olen mm. päivystänyt kolmesti ja viettänyt myös neljä päivää uuden työvuorosuunnittelujärjestelmän koulutuksessa. Sepäs vasta olikin uuvuttavaa puuhaa, jopa siinä määrin, etten koko tämän viikon aikana jaksanut edes televisiota katsoa jostain lukemisesta nyt puhumattakaan. Keskiviikkona kävin sentään hieman kaupungilla kääntymässä ja aikani kuluksi kampaajalla. Olin saanut tekstiviestikutsun uuden vaateliikkeen tilaisuuteen, mitä ennen oli hieman aikaa kulutettavana ja kampaajallahan tämä hyvin sujui. Päästä tuli kevyen värin kera ihan jees, mutta olin niin väsyksissä, että vaikka vaatteista olisi saanut 20% alennuksen, läksin pikaisen kierroksen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin. Olin ihan taju kankaalla jo yhdeksän pintaan ja melkein unessa, kun yksi ihana ihminen hieman yllättäen soitti ja ihmetteli, kun olin jo nukkumassa (tähän voisi laittaa sellaisen ujohkon sydänhymiön). 

Paita: Selected Femme

Flamencon viikkotreenitkin ovat alkaneet ja viime viikolla niiden lisäksi tuli myös tanssittua tiiviskurssilla, kun Manuel Reyes piipahti Madridista viikoksi pitämään kurssia flamencoyhdistyksen salilla. Kuukauden tauko oli kivasti nollannut aivoista lähes kaiken flamencoon liittyvän ja edistyneiden/ammattimaisesti treenaavien ryhmässä olikin sitten ihan tarpeeksi haastetta.. Sigiä ja bulea vedettiin ja viiden illan jälkeen oli sellainen olo, että vielä jos yhden illan oli saanut Manuelin opissa olla, niin olisi jäänyt jotain muistiinkin. Se on kyllä hyvä, kun nuo espanjalaiset tanssiopet osaavat myös laulaa jollottaa melko hienosti. Katjan tunneilla tehdään syksyllä fandangoa, soleáa sekä tientosta (ah, Pakko tanssia -ohjelmasta tuttu Morenten Tientos Griegos!) tiiviiseen tahtiin, sillä Katja saa perheenlisäystä ja jää puolivälissä syksyä pois aktiiviopetuksesta. Onneksi Machina-ryhmän Laura vetää lukukauden loppuun, sillä tarkoitus olisi esittää tientos syksyn näytöksessä. Jänskää, sen verran tiukasta tsipaleesta on kyse. Hyvä puoli tässä on, että taidan vihdoin päästä eroon joulumahastani.. 

Torstaina kävin vaihteeksi konsertissa eli Finlandia-talossa Bo Kaspers Orkesterilla. Kummasti vaan nämä heput aina yllättävät taidoillaan ja uusiutumiskyvyllään, sillä vaikka olen nähnyt bändin vuosien aikana pitkälti toistakymmentä kertaa, tuli taas niin erilaisia versioita vanhoistakin ja harvemmin keikalla kuulluista biiseistä, että oksat pois. Ihan vuolaasti itketti välillä; varsinkin suoraviivainen rautalankaversio (kiertuekitaristi Robert Östlund muy bueno!) suurhitistä Svårt att säga nej oli hieno, samaten tuoreimman levyn  Utan dig, jonka Bosse Sundström spiikkasi sisään koskettavasti, eikä itsekään pystynyt täysin liikutusta pidättämään kappaleen päätyttyä. Ja niin kuin viime vuoden puolellakin totesin, torvet eli trumpetti ja saksofoni ovat aina paikallaan.