Pehva penkissä

Jännitystä on ilmassa, kun liigan finaalit ovat käynnissä ja Kärpäthän siellä Tapparaa vastaan nyt pelaavat. Pääsin käymään ihan hallillakin edellisen kierroksen otteluita katsomassa, kun Kärpät peittosivat HIFK:n ja toka matsissa tuli juteltua myös Micky-serkun kanssa lyhyesti. Kolmas stadin matsi jäi välistä Flamencosaunan Aleksanterin teatterin esityksen takia ja sarjan ratkaisseen Oulun pelin viimeiset hetket tuli katsottua paikallisessa eli Alppilan Kultaisessa Kulauksessa hienoisessa tupakankatkussa. Nahkasohva oli onneksi pehmeä ja treenin jälkeen maistui alkoholiton Nikolaikin niin hyvälle. 

Eka

Toka

Kuudes

Seiska

Jääkiekon kisastudioiden lisäksi istahdin eräänä torstaina jälleen siis Flamencosaunankin pariin ja näin kaverit lavalla nyt jo kolmannen kerran. Aleksanterin teatterin veto oli näkemistäni paras, mihin ehkä vaikutti itse paikka; lava oli tarpeeksi lähellä ja oikealla tasolla suhteessa lievästi nousevaan katsomoon ja lisäksi ylimääräistä tilaa ei lavan reunoilla jäänyt, mikä sai saikaan sopivan saunamaisen fiiliksen. Pitihän mun taas myös itkeä, kun oli niin hienoa! Tulevana lauantaina Flamencosauna olisi myös Vantaalla Martinus-salissa Tanssin viikot -tapahtumassa, mutta sinne en taida jaksaa lähteä. Syyskuussa esitys onkin sitten vallan Kansallisteatterissa, jonka pienellä näyttämöllä nähdään flamencoa ensimmäistä kertaa (ja HUOM! liput jo myynnissä)!

Töissä on tullut istuskeltua uudessa ihanassa hierovassa tuolissa, joka oli meillä toimistolla ensin testikäytössä viikon ajan. Käyttäjäpalautteen ja varta vasten tekemäni kyselylomakkeen ansiosta tuoli jää meille pysyvästi, ja sitä onkin porukka varsin ahkerasti käyttänyt. On nimittäin melko ihanaa aloittaa työpäivä viiden (tai kymmenen) minuutin virkistävällä hieronnalla! Muutamana päivänä olen jäänyt töiden jälkeen myös pidempään hierontaan, mikä on varsin oiva yhdistelmä tiistai-illan lenkkisaunan kanssa - uni maistuu ihan pikkuisen makeasti tuon kombon jälkeen. 

 

Nyt kun työpaikkani on aivan Helsingin ydinkeskustassa, olisi varsin mainiot mahdollisuudet käydä enemmän ulkona lounasta syömässä. Useimmiten mulla on omat eväät mukana, mutta aina silloin tällöin viereisen työpisteen porukka koodinimi Pärsky etunenässä saa minutkin messiin. Viime viikolla käytiin avaamassa parsakausi naapurin Raffaellossa ja risotto oli ihan mieltsin hyvää. Pärskyn annoskaan ei huonolta näyttänyt, joten joudun ehkä käymään parsalla siellä vielä toistekin. Huomenna yritetään päästä kokeilemaan The Cockin lounasta, joka sekin on usein houkutellut jo pelkästään lounaslistan lukemisen perusteella. 

Tietenkään ilman flamencoa ei tässä huhtikuussakaan ole voinut olla, kun kevätnäytös lähenee lähenemistään. Normaalien viikkotuntien lisäksi on ollut vaihteleva määrä ryhmätreenejä ja vihdoin alkaa homma sujua, vaikka batabiisin kanssa oli välillä hieman vaikeuksia saada se palautumaan mieleen ja kroppaan. Muusikoiden kanssa on ehditty vetää yksi alustava treeni ja ilahduttavasti saadaan Joonaksen kaveriksi lavalle cajonisti Ricardo Padilla (joka kröhkröh saapui treeneihimme suoraan Samuli Edelmannin keikalta Seinäjoelta - niin että kyllä sitä tässä ihan oikeaa esiintyvää taiteilijaa näin täti-ihmisenäkin vielä ollaan), jonka musisoinnista on tanssiin ihan valtavasti tukea. Koodinimi Biologin kanssa on vielä vedetty omia ylimääräisiä treenejä, joissa hinkkaamme koputuksia koputusten perään. Näistä treeneistä on ollut todella paljon hyötyä, kun voidaan hidastaa ja nopeuttaa ihan oman mielemme mukaan, pätkiä koputuksia palasiksi ja hinkata niitä omiin jalkoihin kaikkein hankalimpia kohtia. Näytöksen esiintymisasut ovat jo melkein kunnossa, mutta vielä puuttuu yhdet Espanjasta tulevat kengät, punavalkoinen pallobolero ompelijalta ja pitäishän mun itse korjata vielä batan rimpsu, josta jalka meni viime sunnuntain treenissä läpi... Juontotekstikin alkaa olla treenaamista vailla valmis, joten tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät meidän Kanneltalon esitykseen lauantaina 26.5.!

Yo y Camarón de la Isla en la Cueva

Flunssa, ruokaa ja vaikka mitä muuta

Talviloman jälkeen jouduin uuden puhelimen hankintaan, sillä jo ennen lomalle lähtöä työluuri mykistyi mystisesti ja oma puhelin talvilomalla koki sen verran kovia, että etulasi lähti irvistämään. Pienen googlailun jälkeen valitsin tulevaksi luurikseni iPhonen 6S-mallin, jonka sain jopa itse ihan toimintakuntoon. Nyt mulla on muistiakin hieman reilummin, joten saan tallennettua kuvia ja videoita aiempaa paremmin.

Uusi kapula vielä paketissa

Täysin ilman kevätflunssaa en sitten kuitenkaan minäkään selvinnyt, sillä ihmeellinen räkätauti ilmaantui mallia yön yli. Yritin lääkitä itseäni sinkillä ja C-vitamiinilla, mutta puolisentoista viikkoa silti kesti ennen kuin tunsin olevani jälleen täydessä terässä. Lämpö nousi vain yhtenä päivänä yli 37, mutta voi pojat, miten oli veto pois ja joka paikkaa kolotti silmämunia myöten. 

 

Treenikertoja vai muutama väliin, kun esim. yhtenä päivänä jaksanut edes tehdä ruokaa ja Hese-reissu vei loputkin voimat,  joten ehdin tutustua töiden kautta tehdyn Firstbeat-mittauksen tuloksiin. Firstbeatissa pidetään sykettä mittaavaa laitetta ylävartaloon kiinnitettynä kolmen vuorokauden ajan. Mittausjaksoon suositellaan sisältyvän kaksi työpäivää sekä yksi lepopäivä, jotta stressin, palautumisen ja unen suhdetta pystyy järkevästi vertailemaan. Itselläni suurin kiinnostuksen kohde oli flamencotreenien kropalle aiheuttama rasitus ja siitä palautuminen, joten pistin mittarin rintaan torstai-aamuna, jolloin mittausjakson ns. lepopäivä oli lauantai kolmen tunnin treeneineen. Kun mittarin sai kiinni kroppaan, se unohtui varsin äkkiä (mitä nyt itse heräsin ekana yönä siihen, että anturi irtosi), eikä se haitannut elämää lainkaan. Jakson jälkeen laite lähetettiin eteenpäin tietojen purkamista ja analysointia varten, minkä jälkeen sain sähköpostiini palautteen hyvinvointianalyysin muodossa. 

Tämähän oli varsin mielenkiintoista, sillä käppyröistä kävi ilmi mm. työmatkaliikunnan hyötyvaikutukset, ts. kävelykin kannattaa! Lisäksi mulla esiintyi rasituksesta/työpäivän aiheuttamista stressitiloista palauttavia hetkiä ihan itse työpäivänkin aikana, ja työpäivän jälkeinen palautuminen alkoi mittausjakson aikana heti kotiin päästyni jatkuen aina aamuherätykseen asti! Mittausjakson lauantaiaamun pyykkitupavierailut ja kävelyt yläkerrasta kellariin näkyivät hyötyliikuntana, samoin vajaan puolen tunnin kävely treeneihin. Itse kolmen tunnin flamencotreeni menikin sitten heittämällä merkittävästi aerobista kuntoa parantavan treenin puolelle ja tuloksissa näkyy myös lyhyet palauttavat hetket treenin aikana - lisäksi mittari vallan sekosi välillä johtuen siitä, että se ensinnäkin irtosi kertaalleen hikisestä yläkropasta ja varmasti myös siitä, että sykevaihtelut treenin sisällä ovat välillä melkoiset. Mittauksessa tuli myös todistettua se, että tanssi jatkuu myös öisin eli keho on rasittuneessa tilassa tuollaisen kolmen tunnin rykäyksen jälkeen pitkälle aamuyöhön, eikä normaalia unenaikaista palautumista tapahdu. Palautteen kanssani läpikäynyt personal trainer vertasikin tuota rasitustilaa jääkiekkoilijoihin, joilla palautuminen ottelun jälkeen alkaa vasta 4-5 aikaan aamuyöstä. Voidaankin täysin unohtaa höpöpuheet siitä, ettei tanssiminen voisi muka olla urheilua - flamenco ainakin voi! Jos tuollainen hyvinvointianalyysi kiinnostaa, käy ihmeessä tutustumassa Firstbeatin sivuihin. Analyysin voi tilata itselleen tai vaikka lahjaksikin.

Nykyinen työnantajani panostaa paljon työtyytyväisyyteen ja henkilöstön hyvinvointiin, mikä on ihan mahtava juttu. Itse kannoin oman korteni kekoon hommaamalla kaikkien työpöydälle pääsiäisen alla Kinder-munat ja sopimalla kahvimaistatuksesta kotimaisten pienpaahtimoiden kahveja kauppaavan Slurpin kanssa. Pääsimme maistamaan erilaisia kahveja ja tee-sortteja, ja päädyimme myös tilaamaan konttorin kahviautomaatteihin uudet pavut, jotka on paahdettu meidän toiveidemme mukaisesti. Teetoimitus jo saatiinkin, mutta kahveja vielä odottelemme, pitää myös kuluttaa pois kaupasta ostetut pavut ensin. 

 

Näkymät rappukäytävästä sisäpihalle

Pääsin vihdoin kokeilemaan Sushirullenia ihan täällä stadissakin ja voi pojat, miten hyvää oli! Toki tuollainen neljän rullan setti iltaa vasten oli pikkuisen överit, mutta kun loppuiltana ei tarvinnut kuin maata oman vatsansa vieressä, niin mikäpä siinä. Olen yrittänyt aloitella herkkulakkoa, mutta ei se oikein ole onnistunut. Erityisesti olen nyt ihastunut Pätkikseen suklaalevyn muodossa, eikä siinä ole muuten mitään vikaa kuin että levy on pikkaisen liian pieni. Onkin tullut tavaksi syödä kaksi 100 gramman levyä kerrallaan, kun yhdestä tulee vain paha mieli... vastaavasti olen yrittänyt syödä muuten terveellisesti eli yleensä töissä vedän lounaaksi keiton tai salaattia viilin kera. 

Ässä-fanin kanssa treenin jälkeisellä lounaalla

Kokkaaminen on lähes kokonaan jäänyt, eikä viimeksi tekemäni pasta bolognese oikeastaan ollut edes hyvää.. sitä vastoin tein ensimmäistä kertaa eläissäni pannukakkua, joka kyllä maistui mulle! Ehkä en ota tätä onnistumista kokonaan omalle kontolleni, sillä netistä löytämäni resepti oli maailman parhaalle pannukakulle. Ihan tuli pannukakun näköinenkin tuotos :)

Pääsiäissunnuntaina läksin vaihteeksi Tukholmaan risteilylle ilman sen kummempaa agendaa. Sää oli ihan ok kävellä ja pällistellä, mutta palasin kuitenkin hyvissä ajoin laivalle lepuuttelemaan. Siskonlapsille hankin toivotut tuliaiset eli hajuja loppuneiden tilalle, mutta muuten mitään isompaa shoppailun riemua en kokenut. Lueskelin tuttuun tapaani hytissä ruotsalaisia juorulehtiä sekä vaihteeksi ihan kirjaakin; mukanani oli Tommi Kinnusen Lopotti, jonka sain hyvään vauhtiin. Onhan tässä jo taas seuraava reissukin lähestymässä eli vappuaattona on edessä Viikkarin tarjoama synttärilahjareissu, jonka lisäksi on pari muutakin Tukholman matkaa jo valmiiksi kiikarissa: elokuun vikana viikonloppuna lähdetään vanhan työkaverin kanssa tarkistamaan ruotsalaisbändin G.E.S:in nykykunto Skansenille ja lokakuussa taas on Shania Twainin vuoro.

Tuoksuvia tuliaisia

Uudet Guessin arskat Stockalta