Pehva penkissä

Jännitystä on ilmassa, kun liigan finaalit ovat käynnissä ja Kärpäthän siellä Tapparaa vastaan nyt pelaavat. Pääsin käymään ihan hallillakin edellisen kierroksen otteluita katsomassa, kun Kärpät peittosivat HIFK:n ja toka matsissa tuli juteltua myös Micky-serkun kanssa lyhyesti. Kolmas stadin matsi jäi välistä Flamencosaunan Aleksanterin teatterin esityksen takia ja sarjan ratkaisseen Oulun pelin viimeiset hetket tuli katsottua paikallisessa eli Alppilan Kultaisessa Kulauksessa hienoisessa tupakankatkussa. Nahkasohva oli onneksi pehmeä ja treenin jälkeen maistui alkoholiton Nikolaikin niin hyvälle. 

Eka

Toka

Kuudes

Seiska

Jääkiekon kisastudioiden lisäksi istahdin eräänä torstaina jälleen siis Flamencosaunankin pariin ja näin kaverit lavalla nyt jo kolmannen kerran. Aleksanterin teatterin veto oli näkemistäni paras, mihin ehkä vaikutti itse paikka; lava oli tarpeeksi lähellä ja oikealla tasolla suhteessa lievästi nousevaan katsomoon ja lisäksi ylimääräistä tilaa ei lavan reunoilla jäänyt, mikä sai saikaan sopivan saunamaisen fiiliksen. Pitihän mun taas myös itkeä, kun oli niin hienoa! Tulevana lauantaina Flamencosauna olisi myös Vantaalla Martinus-salissa Tanssin viikot -tapahtumassa, mutta sinne en taida jaksaa lähteä. Syyskuussa esitys onkin sitten vallan Kansallisteatterissa, jonka pienellä näyttämöllä nähdään flamencoa ensimmäistä kertaa (ja HUOM! liput jo myynnissä)!

Töissä on tullut istuskeltua uudessa ihanassa hierovassa tuolissa, joka oli meillä toimistolla ensin testikäytössä viikon ajan. Käyttäjäpalautteen ja varta vasten tekemäni kyselylomakkeen ansiosta tuoli jää meille pysyvästi, ja sitä onkin porukka varsin ahkerasti käyttänyt. On nimittäin melko ihanaa aloittaa työpäivä viiden (tai kymmenen) minuutin virkistävällä hieronnalla! Muutamana päivänä olen jäänyt töiden jälkeen myös pidempään hierontaan, mikä on varsin oiva yhdistelmä tiistai-illan lenkkisaunan kanssa - uni maistuu ihan pikkuisen makeasti tuon kombon jälkeen. 

 

Nyt kun työpaikkani on aivan Helsingin ydinkeskustassa, olisi varsin mainiot mahdollisuudet käydä enemmän ulkona lounasta syömässä. Useimmiten mulla on omat eväät mukana, mutta aina silloin tällöin viereisen työpisteen porukka koodinimi Pärsky etunenässä saa minutkin messiin. Viime viikolla käytiin avaamassa parsakausi naapurin Raffaellossa ja risotto oli ihan mieltsin hyvää. Pärskyn annoskaan ei huonolta näyttänyt, joten joudun ehkä käymään parsalla siellä vielä toistekin. Huomenna yritetään päästä kokeilemaan The Cockin lounasta, joka sekin on usein houkutellut jo pelkästään lounaslistan lukemisen perusteella. 

Tietenkään ilman flamencoa ei tässä huhtikuussakaan ole voinut olla, kun kevätnäytös lähenee lähenemistään. Normaalien viikkotuntien lisäksi on ollut vaihteleva määrä ryhmätreenejä ja vihdoin alkaa homma sujua, vaikka batabiisin kanssa oli välillä hieman vaikeuksia saada se palautumaan mieleen ja kroppaan. Muusikoiden kanssa on ehditty vetää yksi alustava treeni ja ilahduttavasti saadaan Joonaksen kaveriksi lavalle cajonisti Ricardo Padilla (joka kröhkröh saapui treeneihimme suoraan Samuli Edelmannin keikalta Seinäjoelta - niin että kyllä sitä tässä ihan oikeaa esiintyvää taiteilijaa näin täti-ihmisenäkin vielä ollaan), jonka musisoinnista on tanssiin ihan valtavasti tukea. Koodinimi Biologin kanssa on vielä vedetty omia ylimääräisiä treenejä, joissa hinkkaamme koputuksia koputusten perään. Näistä treeneistä on ollut todella paljon hyötyä, kun voidaan hidastaa ja nopeuttaa ihan oman mielemme mukaan, pätkiä koputuksia palasiksi ja hinkata niitä omiin jalkoihin kaikkein hankalimpia kohtia. Näytöksen esiintymisasut ovat jo melkein kunnossa, mutta vielä puuttuu yhdet Espanjasta tulevat kengät, punavalkoinen pallobolero ompelijalta ja pitäishän mun itse korjata vielä batan rimpsu, josta jalka meni viime sunnuntain treenissä läpi... Juontotekstikin alkaa olla treenaamista vailla valmis, joten tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät meidän Kanneltalon esitykseen lauantaina 26.5.!

Yo y Camarón de la Isla en la Cueva