Kevään pöhinät

Niin se aika on taas kiiruhtanut ja kirjoittelu jäänyt takasijalle. Kaikenlaista hommahommaa tässä on ollut ja erityisesti flamenco on vienyt aikaa. Kerkesin kuitenkin vapun tienoilla käydä vaihteeksi Tukholmassa paossa Helsingin kehnoa säätä ja vaikka lähtiessä näytti uhkaavalta, niin maissa oli onneksi ihan ok keli kaupungilla käppäillä. 

Maisemat Helsingistä lähdettäessä

 

Kungsträdgården

  

 

Tuli tietenkin syötyä ihan liikaa, mutta shoppailu ei taaskaan oikein maittanut ja saaliiksi jäi tällä kertaa yksi muki, jonka uskalsin sitten viedä töihin nimikkomukiksi. Koeaikani uudessa työpaikassa nimittäin kesti vielä toukokuun loppupuolelle asti.. 

Tuliainen itselle

Flamencon iltaan valmistauduttiin jälleen huolella ja treenejä oli parhaimmillaan neljät viikossa! Myös asuja suunniteltiin tarkoin sillä seurauksella, että lopulta tavaraa raahattiin Kanneltaloon matkalaukulla.

Uudet ihanuudet

Bataporukka helmoineen

Toukokuussa säät olivat mitä ihanimmat eli aurinkoa ja lämmintä piisasi. Tästä innostuneena istuksin pihalla lukemassa ja päivää paistattelemassa, lisäksi työmatkat ovat sujuneet reippaasti kävellen. Talven aikana iltaisin syödyt suklaat ovat pikku hiljaa vyötäröltä sulaneet ja housut mahtuvat jälleen paremmin päälle. Painoakin on lähtenyt parisen kiloa, vaikkei mulla mitään läskiseurantakäyrää käytössä olekaan niin kuin työkaverillani koodinimi Pärskyllä. 

Sain äitienpäiväruusun

Tukholman lisäksi olisin päässyt meriteitse Tallinnaan työpaikan seminaari-/virkistysreissun merkeissä, mutta minäpä jäinkin Helsinkiin, koska flamenco! Aurinkoinen iltapäivä meni konttorilla lähes yksin, kun reissuporukka poistui laivalle jo puoliltapäivin. Hauskaahan siellä oli tietysti ollut, mutta niin oli meilläkin Kanneltalon esityksessä.

 

Ninski-serkku oli jälleen esitystä kuvaamassa ja yhden tanssikaverin kautta saatiin show myös nauhalle, joten päästään fiilistelemään biisejä myöhemminkin. Mua jännitti etukäteen ihan kamalasti, kun tiesin, että katsomossa on muutaman entisen työkaverin lisäksi myös toinen serkku miehineen. Läpimeno oli aivan kammottava, mutta ehkä juuri sen takia itse esitys meni rennon letkeästi ja jo ensimmäisestä biisistä lähtien fiilis lavalla oli todella hyvä. Yleisö tykkäsi (kyyneliltäkään ei vältytty) ja lisäksi katsomosta kuului ihastelevia huudahduksia vaatteidemme ansiosta. Hirviä janokin illan päälle iski ja opemme Katjan kanssa kun jostain syystä jäimme viimeisiksi takahuoneeseen, päätimme käydä yhdessä vielä olusella keskustaan päästyämme. Ja kylläpä maistui kylmä vehnäolut Bierhausin terassilla :)

Minä tuolla takana mustissa