Yksin Tukholmassa

Kävinpäs taas kääntymässä itsekseni Tukholmassa, kun äidin kanssa käydyltä risteilyltä oli kuponki tallessa. Mitään erityistä ei ollut ohjelmassa, kunhan vain tykkään siellä kävellä ja kierrellä omin päin. Mulla oli jälleen Gabriellan sisähytti parisängyllä ja telkkarilla buukattuna, mutta alkuperäisessä hytissä haiskahti joku hajuste (ihan kuin vessassa olisi vedetty röökiä ja sitä sitten yritetty peitellä) niin, että vaikken astmaatikko ja allerginen olekaan, kävi ärsyttämään. Astelin siis jo ennen laivan lähtöä infoon, missä virkailija oli heti tilanteen tasalla ja vaihtoi hytin käden käänteessä. Pääsin vielä rempattuun hyttiin, jossa on parempi sänky! Telkkari ei kyllä alkumatkasta toiminut, mutta onneksi mulla oli kirja mukana, niin sain aikani kulumaan ennen unen tuloa. 

Maissa oli oikein kiva talvinen keli, pientä pakkasta ja aurinkoa, mutta tietysti myös liukasta. Jalassa oli lähes tasapohjaiset Otzitn nilkkurit, joten pikkuisen piti varoa kävellessä. Käpsyttelin Kungsgatanille ja aamupalalle tuttuun Avenyn-kahvilaan ja sieltä jatkoin matkaa Moodsiin. 

 

Moodsin naisten vessasta

Jätin väliin tällä kertaa sekä Åhlensin, NK:n ja jopa Gallerian, mutta kävin kyllä kurkkaamassa Desigualin ja Victoria´s Secretsin myymälät. Mikään ei erityisesti sykähdyttänyt, joten suuntasin kohti vanhaa kaupunkia. Stortorgetin joulumarkkinoilla oli rauhallista, ei juuri mistään kotoisin ja ajattelin, että menenpä pizzalle suokkaripaikkaani Setaan. Pettymysten pettymys, ravintola oli kiinni "för tillfället" ja laivalla tarkistettuani myös nettisivut olivat kadonneet - ei kai tässä nyt käy niin, että joudun etsimään uuden ruokapaikan?!?!?! Harmi.

Mitäpä sitä turhaan kadulla pyöriskelemään, joten jatkoin Fotografiskaan, missä Anton Corbijnin näyttely oli jo ehtinyt loppua. Tilalle oli tullut eri koskettava Albert Wikingin I Have a Dream. Muotokuvien yhteydessä oli myös lyhyitä haastattelupätkiä mm. Kofi Annanista, Malala Yousafzaista, Pussy Riotin tyypeistä ja Dalai Lamasta. 

Charlotte Gyllenhammarin Natt oli sitä vastoin jopa hieman ahdistava naishahmoineen, mutta ahdistus unohtui yläkerrassa, jonne oli koottu farkkumerkki Dieselin kuvia ja mainosvideoita. Ihan nauratti tämä. 

David Bowie tervehti aulassa

Olin takaisin laivalla jo todella hyvissä ajoin ja pötköttelin juorulehtiä lukien sängyllä lähtöön asti. Sitten piipahdin tax freessä ja tein täsmäostokset, joilla ansaitsin seuraavan risteilyn - sehän on jo kalenterissa eli lähden tarkistamaan tammikuun loppupuolella alennusmyynnin antimet.. 

Isän suu makiaksi näillä