Ihan melkein parasta

Niinhän siinä viime lauantaina sitten kävi, että kolmen tunnin ryhmätreenien jälkeen laiskamato iski ja jäi menemättä flamencofestareiden avajaisklubille ja jäin kotiin katselemaan telkkaria. Tuollainen tekemättömyys on välillä ihan hyvästä kyllä. Sunnuntaina käväisin Narkkarin kanssa Vuotalossa lasten ja nuorten biennaalissa, mutta aiemmasta poiketen en ollut varsinaisesti myyntipöydän takana, vaan tekemässä lehtijuttua. Sitä en toki vielä ole aloittanutkaan, mutta onneksi aikaa deadlineen on vielä pari viikkoa. 

Sunnuntaina alkoi myös festareiden tiiviskurssi, jota hieman etukäteen jännitin, sillä keskitason ryhmän tultua jo aivan täyteen ilmoittauduin Narkkarin yllyttämänä edistyneisiin/ammattilaisiin. Opena kursseilla oli aivan mainioksi tyypiksi osoittautunut Alfonso Losa, joka viime maaliskuussa esiintyi Helsingissä - en kyllä hänen silloisesta esityksestä juuri perustanut.. Viitenä iltana (=luksusta!) tehtiin llamadoja ja remateja soleá por buleriakseen ja välillä käännettiin kuvioita myös 4-jakoiseen tangokseen. Narkkarin ja minun lisäksi ryhmässä oli vain viisi muuta tyyppiä, joista kolme opettajia, joten saatiin henkilökohtaisia neuvoja ihanalta Alfonsolta. Mun piti ihan pyytää Rintsikkaa välittämään syvän kiitokseni opetuksesta, kun ihan niin vuolaisiin kiitoksiin mun espanja taipunut. Muistoksi ja kiitokseksi kursseista hommattiin Alfonsolle Nokian Hai-saappaat, jotka ainakin täällä Suomessa olisivat kuluneen viikon aikana olleet itselläkin tarpeelliset. 

Lauantaina on luvassa vielä festareiden päätöskonsertti eli Alfonson ja hänen ryhmänsä esitys Tendencias - Flamenco a tres. Luulenpa, että esitys uppoaa otollisempaan maaperään kuin viimeksi, sillä nyt Alfonson tyyli on vähän tutumpaa - hän on kuitenkin tanssijana aika erilainen verrattuna esim. myös kovasti tykkäämiini Manuel Liñàniin ja Marco Floresiin. Ja on se flamenco vaan niin hienoa, ihan toiseksi parasta mun elämässä!

Vaikka yritän pitää herkuttelut (ainakin iltaisin klo 18 jälkeen) minimissä, saa sitä onneksi treenin vastapainoksi välillä pistää suun makiaksi. Viime viikolla meillä oli töissä Sbutlerin ja työparien kanssa työtunti ja koska oltiin oltu kovin kilttejä, Sbutler palkitsi meidät maailman parhailla laskiaispullilla. Kotona on taas tullut paisteltua lättyjä pariinkin otteeseen ja taidanpa tehdä niin tulevanakin viikonloppuna. Mä nimittäin paistan ihan hemmetin hyvät lätyt!

Ostin hyväntuulen puuskassa itselleni tänään vielä ystävänpäivälahjankin, kun korutiskin ohi mennessä myyjä sattui sopivasti tarjoamaan tavaraa mulle. Mukaan lähti siis Marc Jacobsin korvikset, rannerengas ja -ketju ihan naurettavan halpaan hintaan.. Mut oon mää kyllä nuo ihan omasta mielestä ansainnutkin, kun oon ollut niin reipas töissä ja salillakin.