Keikkaelämää

Viime vuosi päättyi vahvasti rokkenrollin merkeissä, sillä kävin kokemassa vielä kaksi Von Hertzen Brothersien keikkaa. Oulussakin heidät olisi ollut mahdollista nähdä, mutta Hevímestan keikka jäi kuin jäikin minulta väliin, vaikka ehdinkin jo katsella to-ilta/pe-aamu lentoja Helsingistä Ouluun ja takaisin. Korvaukseksi läksin viikonloppureissulle Lahteen, koska bändin lisäksi halusin kokea vaaran tunteen. No, onneksi Lahdessa ei ollutkaan vaarallista, vaan oikein mukavaa. Hotellin olin buukannut aivan rautatieaseman kupeesta sitä silmällä pitäen, ettei aamulla tarvitse turhan aikaisin paluumatkaa varten heräillä, ja kerkesin ottaa kunnon kauneusunetkin ennen keikalle valmistautumista. Hotellin ravintola aukesi vasta illalla, joten kävin hakemassa naapurista Hesen juustoaterian huoneeseen. Keikkapaikan sijainnin olin käynyt varmistamassa jo heti hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen, eikä kävelymatka sinne kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia.

 

Möysän Musaklubi keskustassa oli vallan miellyttävä tuttavuus ja oikein toimiva keikkamesta.  Jätettyäni takin narikkaan juotavaa ostaessani törmäsin heti maailman parhaaseen Kuoppikseen ja tuli siinä vaihdettua muutama sana myös Mössöstä. Paikka on ennen toiminut leffateatterina ja salin muoto sopi todella hyvin musiikista nauttimiseen. Sain vielä apua paikan ääniteknikolta siihen, mistä näkee ja kuulee parhaiten, sillä tila oli useammassa tasossa. Lähes joka puolelta oli hyvä näkyvyys lavalle, mutta jäin kuitenkin kakkostasolle lavan edustan tasanteelle odottelemaan keikan alkua. Edessäni oli puolenkymmentä VHB:n keikoilla aiemminkin näkemiäni vakkarifaneja huppareissaan, ja yhden heistä kanssa rupesin sitten aikaa kuluttaakseni juttelemaan. Suuri osa heistä oli kiertänyt kaikki joulun välipäivien keikat ja käynyt kuun alussa vielä Briteissäkin VHB:n paikallisella kiertueella - todellista faniporukkaa siis!

Itse keikka sujui mainiosti huolimatta Mikon flussapöpöstä, jonka vaikutus kuului laulussa varsinkin alkupuolella. Mutta eipä se haitannut. Keikan jälkeen kun ei ollut mikään kiire takaisin hotellille (ajattelin hyödyntää kaiken ajan ja ajoittaa paluuni niin, että voin samoilla silmillä seurata telkkarista nuorten Leijonien edesottamuksia jääkiekon MM-kisoissa Kanadassa), ostin vielä toisen drinksun ja jäin odottamaan, kerkiääkö Sami vaihtaa muutaman sanan vielä keikan jälkeenkin. Kerkesi tietenkin, mutta siinä odottaessa kävi vielä niin, että myös Mikko ja Kie tulivat juttelemaan ja saatiin siinä otettua sitten äidille pieni muisto veljeksistä. Olipas lystiä. Ja kerrassaan mukavat veljekset (vaikka Jonnen kanssa en puhunutkaan). 

Liekö Mikon flunssapöpö tarttunut halauksen välityksellä, vai oliko mulla jo omia pohjia valmiiksi, mutta olo takaisin hotellille päästyäni oli hieman köhäinen, enkä juuri jaksanut lätkää katsoakaan. Lyhyiden unien jälkeen nousin aamusaunaan ja otin muutamat löylyt, mutta altaaseen en uskaltanut. Saunan jälkeen vetäisin tukevan aamupalan (paras ko. ketjun hotellissa syömäni muuten) ja menin takaisin nukkumaan ja asemalle läksin vasta uloskirjautumisen aikaan. Juna oli tietenkin puoli tunti myöhässä vielä, mutta kotiin pääsin ja eikun aikaisin nukkumaan. 

Uudenvuodenaatto meni töissä rauhallisissa merkeissä ja töiden jälkeen otin kotona oikein kunnon päiväunet ennen Virgin Oiliin lähtemistä, siellä nimittäin VHB:n perinteisen uudenvuodenkeikan showtime oli oleva vasta klo 23. Jäin tällä kertaa salin takaosaan miksauspöydän kupeeseen, kun aattelin, että siellä on vähän rauhallisempi meno näin täti-ihmisen keikasta naatiskella ja kyllä mää niin nautinkin! Sama ihme toistui eli flussaisesta alusta huolimatta Mikon ääni lämpeni ja kesti keikan loppuun asti, ja myös Willing Victimin loppuhehkutukset tulivat just eikä melkein. Olin koko keikan tanssittuani ja laulettuani taas ihan fiiliksissä kotiin mennessäni, eikä yhtään haitannut, että ratikan poikkeusreitin takia jouduin kulkemaan ällöttävässä räntäsateessa muutaman pysäkinvälin kotiin jalkaisin. 

IhaBEST!