Liikunnallinen lauantai eli yöjuoksuyritys

Eivät säät juuri ole ehtineet tänä kesänä suosia, mutta sattuipa kuitenkin viime lauantaina olemaan sen verran lämmintä, että lähdettiin vanhempien ja lainalasten kanssa hieman kartsalle pyörimään. Pienin oli eri hellyyttävä hypätessään syliin kysyen "Anni, ostetaanko me sitten jätskit siellä kartsalla?", joten ei täti voinut siihen muuta kuin luvata, että ostetaan. Koskapa meitä oli niin monta liikenteessä, ei mahduttu kaikki autoon eli Pimpulan kanssa reippaina tyttöinä lähdettiin kohti kaupunkia pyörällä. 

Merikoskella oli ohijuoksutukset käynnissä, joten pitihän sitä näkyä hetkeksi pysähtyä ihailemaan. Jätskien jälkeen isot ja pienet pojat lähtivät mummun ja papan kanssa autolla pois ja minä jatkoin Pimpulan kanssa pyöräillen. Kun ei kiirekään ollut, piipahdettiin vielä pieni mutka torilla ja jatkettiin siitä rantaa pitkin etelään päin. On kyllä entisessä kotikaupungissani hienot pyörätiet, siitä ei pääse mihinkään. Oispa Helsingissäkin.. Kun Pimpula lähti kotiin, läksin minä päikkäreiden jälkeen kaverini Kaisan kanssa katsomaan miesten ykkössarjan pesismatsia. Melko monta vuotta on siitä, kun pesistä olen paikan päällä katsonut, oiskohan ollut vuonna 2006, kun Pimpula oli niin pieni, että istui vielä rattaissa? Ei peli nyt kovin suuria intohimoja herättänyt, mutta kivahan siellä oli istuksia ja nauttia välillä paistavasta auringosta. Pelin jälkeen läksin toisille kauneusunille, kun tarkoitus oli vielä viettää iltaa terassilla eli patiolla. Sisariakin oli houkuteltu messiin, mutta kahdestaan sitten kuitenkin Jumpruun päädyttiin.

Koska #paskinkesäikinä, kävi sitten tietenkin niin, että vettähän sitä rupesi illan mittaan satamaan. Onneksi fiksuina tyttöinä oltiin niin aikaisin liikkeellä, että saatiin istumapaikat ravintolan seinustalta näppärästi portaiden alta niin, ettei sateen ripsintä ei meitä juuri haitannut. Siinäpä tarkkailtiin sisään tulevaa liikennettä silmä kovana. Tuttuja näkyi kuitenkin vähän ja muutamaan otteeseen oltiin jo vakavissamme tekemässä kotiin lähtöä, mutta sitten mun puhelin pirahti ja yksi toinen kaveri ilmoitti olevansa tulossa seuraan hetkeksi... Vanha kun olen, en mää kovin pitkään silti siinä viilenevässä illassa seinän vierustalla viihtynyt (sisälle ei enää edes yritetty, kun näytti olevan niin kamala tungos siellä) ja läksin jo ennen yhtä nukkumaan. Kiva ilta silti - ehkä voisi taikka pitäisi käydä useamminkin :)