Perfect Nonsense

Lontooseen taas tieni vei ja tutusti ajelin Heathrowlta suoraan Arsenaliin. Pienet pojat saivat uudet paidat, vähän muutakin ostin (jääköön vielä salaisuudeksi). Sitten metrolla takaisin kaupunkiin päin. Jäin jälleen Russell Squaren asemalla pois ja viimekertaisesta vahingosta viisastuneena suunnistin kartan avulla kohti uutta hotelliani, joka Moleskin-muistikirjani kartan mukaan sijaitsee Fitzrovian puolella. Matkalla osui vastaan Patisserie Valerien kahvila, johon pysähdyin ruokatauolle, sillä johan oli nälkä ehtinyt tulla, vaikka koneessa pienen aamupalan saikin ja toki kotonakin olin aamuviideltä syönyt ennen pakkaseen lähtemistä.

Täytetyn croissantin päälle vedetty iso kuppi americanoa auttoi lievään väsytilaan ja suuntasin Grafton-hotelliin, jossa ilahduttavasti huoneeni oli jo valmiina. Tavarat paikoilleen ja nukkumaan eli koneessa nukutun parin tunnin lisäksi otin kahden tunnin päiväunet vielä päälle. Olipa hyvä parisänky ja muutenkin kiva huone, kylpyammekin!

 

Unien jälkeen läksin sitten kaupungille eli Oxford Streetin kautta Regent Streetille. Piipahdin Ted Bakerin, Desigualin, GAP:in, Russell Bromleyn, Zaran ja Mangon myymälöissä, mutta lompakko pysyi laukussa. Oikaisin sitten Piccadilly Circuksen yläpuolelta Leicester Squaren kautta St. Martin's Lanelle ja pienen jonotuksen jälkeen sain lippuni illan esitykseen. Aikaa oli vielä puolitoista tuntia, joten kävelinpä vielä Strandia Savoylle ja sieltä Thamesin rannan kautta kohti Trafalgar Squarea. Juustohamppari ja Cocoa nassuun ja takaisin teatterille.