Vaihteeksi flamencosti

Lupailin flamencoaiheista postausta ja täältä pesee. Osallistuin tuossa muutamana viikonloppuna mielenkiintoiseen flamencotyöpajaan, jossa alegrias-pätkän ohella tehtiin jänniä ja hieman haastaviakin kehonhallintaharjoitteita. Geishakävelyä, lattialla kiipeilyä (!), liskomatelua, mittarimatoilua sekä meduusaranteita ja meriheinänä vedessä heilumista. Kroppa oli näiden tuntien jälkeen hellänä melko mielenkiintoisista paikoista, polvissa messevät mustelmat..

 

Viikkotuntien lisäksi pidimme pienellä porukalla omia treenejä, sillä tanssikamu Anne järjesti äitinsä kanssa itsenäisyyspäivän kekkerit, joissa sitten esiinnyimme vetäen Arcangelin fandangon sekä viisi säkeistöä sevillanasta. En ole aiemmin ollut mikään suuri sevillanasin ystävä, mutta sehän näköjään johtuikin vain siitä, etten ole muistanut kaikkia säkeistöjä ihan kunnolla. Flamencon harrastaminenhan aloitetaan yleensä nimenomaan opettelemalla sevillanas, enkä itse ole sitä juurikaan vuonna 2007 käymieni alkeiskurssien jälkeen tanssinut. Nyt on tilanne kuitenkin kerralla korjattu!

Saliselfie

Santran äidin tekemä kampaus itsenäisyyspäivältä

Tanssiopiston Tientos Griegos -biisissä meillä oli Katjalta erittäin selvät speksit sen suhteen, miltä lavalla tulisi näyttää: mustat suorat housut ja poolo, kirkkaanpunaiset huulet, kynnet ja mielellään myös kengät. Tätä varten mun piti tietenkin tilata uudet kengät Espanjasta, kun vanhemmat punaiset olivat jo sen verran käytössä kuluneet (plus väärän punaiset), etten niitä halunnut käyttää. Kengät saapuivat Espanjasta juurikin niin sopivasti, että kerkesin käyttää niitä sekä tiistain että torstain treeneissä ja sain ne ajettua sisään ennen perjantain esitystä. Oltiin esiintymisjärjestyksessä toiseksi viimeisiä, joten pientä jännitystä ehdittiin takahuoneessa nostattaa. Ryhmänä kaikki meni tosi hienosti, mutta täydellisyyden tavoittelijana ja ikiviilaajana en ollut omaan suoritukseeni kovinkaan tyytyväinen. Yhdessä vaiheessa kesken biisin nimittäin huomasin olevani tanssimattojen sauman kohdalla ja tämähän luonnollisesti vaikutti tunnetusti kyseenalaiseen jännäämisestä johtuvaan esiintymistilanteen suoritusvarmuuteeni niin, että kolmas neljästä tikkupiruetista jäi kokonaan tekemättä... Muuten oli tosi kiva tanssia ja joka tapauksessa saatiin raikuvat  aplodit ja yksi tanssikamu kertoi kuulleensa kehuja ja kiitoksia vielä bussissakin kotimatkalla.

Begoña Cerverat con tres correas ja uusi luuri :)

Lauantaina oli sitten vuorossa flamencoyhdistyksen pikkujoulut, joissa Ässä-fanin ja nuoren Santran kanssa kolmestaan esitimme hyvällä menestyksellä samaisen Arcangelin fandangon. Tästäkin saatiin siis kovasti kehuja ja Ässä-fani on saanut vielä sunnuntainakin palautetta tiiviskurssin kaverilta, joka oli kuulemma ollut ihan vaikuttunut meidän esityksestä. Hyvin se kyllä menikin aiemmin päivällä pidetyn puolen tunnin pikatreenin jälkeen - kerrattiin siis alkuperäisestä koreografiasta ja edellisestä esityksestämme hieman muuttuneet suunnat ja paikanvaihdokset - ja tilaisuuden miehiltä tuli kommenttia kauniista naisista :). Pikkujouluissa nähtiin Machinan ja muiden esitysten lisäksi myös riemukkaat flamencotiernapojat eli Camaron, Paco de Lucia sekä Tomatito. Täydellistä compasta Helsingistä metsästivät ikuisen duenden toivossa. Niin ja treeneistä innostuneina vedimme yhdessä myös yhdet sevillanasit siellä pikkujoulujen väen paljoudessa.

 

Aika flamencopainoitteinen viikko mulla siis takana, vaikka tapahtui kyllä muutakin mukavaa. Maanantaina heräsin Turussa, tiistaina lounastettiin isomman työporukan kanssa ja keskiviikkonakin kävin ulkona syömässä ja läyryämässä parin työkaverin kera. Hommasin uuden puhelimen ja siihen tutustumisen parissa olen pähkäillyt illat, kun luuri yleensäkin soi melko harvoin, enkä heti älyä siihen vastata ja parikin odotettua puhelua oli mennä sivu suun.. Kaikki tärkeimmät sovellukset sain kuitenkin ihan itse luuriin ladattua ja ensimmäiset Skype-puhelutkin ehdin jo keskiviikkona ottaa pohjoiseen. Lauantaina Ässä-fani ja Santra kävivät luonani kylässä valmistautumassa pikkujouluihin ja eilen tapasin vielä pitkästä aikaa vanhan opiskelukaverini, joka joulun hengessä tarjosi minulle maittavat pizzat. Nam, hyvää oli ruoka ja seura tietenkin myös!