A niin kuin Adele

Tuli sitten viikon sisään tehtyä toinenkin reissu eli perjantaina talvilomaviikon päätteeksi lensimme sisaren kanssa varhaisella aamukoneella ihanan keväiseen Tukholmaan. Kone oli kanssamatkustajien puheista päätellen täynnänsä samaan kohteeseen eli Adelen keikalle menossa olevia tyyppejä, eikä tainnut yhtään istuinta tyhjäksi jäädä. Perillä Arlandassa oltiin seitsemältä paikallista aikaa, joten kaupunkiin ei ollut mikään kiire. Otettiin siis lentokenttäbussi ja väsyneenä kerkesin jo tässäkin välissä hetken torkahtaa. 

 

Kaupunkiin päästyämme käväistiin parin kolmen kahvilan ovella, mutta päädyimme lopulta aamupalalle Kungsgatanin Cafe Avenyn -nimiseen kahvilaan, missä oli sopivan rauhallista ja ihanat viinerit. Mietimme hieman päivän ohjelmaa ja kun sää oli lievästä tuulesta huolimatta ihan jees, päätettiin lähteä jalkaisin kaupungin läpi kohti Södermalmia ja Fotografiskaa. Siellä oli jälleen mielenkiintoiset näyttelyt; etenkin minuun kolahti Bettina Rheimsin I´ll Be Your Mirror julkkishahmoineen sekä Ikoner - en utställning om att få finnas, jossa malleina oli down-nuoria eri rooleihin puettuina. Kannattaa käydä katsomassa.

Söderillä poikkesimme vielä Götgatanilla ja löysimme sieltä lelukaupan, jonka Ässä-fani oli googlannut etsimiensä valuvien mukien myyntipaikaksi, mutta paikka oli loppukevääksi siirtänyt toimintansa Mall of Scandinavia -ostoskeskukseen. Ilman mukeja suuntasimme seuraavaksi vanhaan kaupunkiin ja pysähdyimme kuninkaanlinnan pihalle katsomaan vartiosotilaiden kuviota. Synttärisankari Kalle Kustaata tai muuta perhettä ei näkynyt ja koska meillä alkoi olla kiljuva nälkä, läksimme pizzalle.

 

Lounaspaikkaa ei ollut vaikea valita eli mentiin tietty Sally´siin, joka muuten näytti vaihtaneen nimensä Setaksi. Alakertakin oli tällä kertaa auki eli sain napattua kivan kuvan sieltä. Alkusalaatti ja pizza maistui jälleen kerran, sen jälkeen olikin aika lähteä hotellia kohti.

Olin varannut meille huoneen aivan keskusrautatieaseman kupeessa sijaitsevasta Radisson Blu Royal Vikingistä, eikä kyllä kannattanut yhtään katua. Respassa ollut mukavan puhelias nuori mies arvasi, että mekin olemme Adelen keikalle menossa, oli kuulemma niin paljon muitakin varauksia Suomesta juuri tälle viikonlopulle. Vitoskerroksen huone oli tosi jees ja (kingsize)sänky ihan mahtava, ei siis respan tarjouksesta huolimatta enää ruvettu vaihtamaan huoneeseen, jossa olisi ollut kaksi erillistä vuodetta. Täydellä vatsalla oli hyvä ottaa pieni välikuolema ennen Tele2 Arenalle siirtymistä.

 

Metromatka sujui pienestä perjantai-iltapäivän ruuhkasta huolimatta hyvin ja osattiin mennää oikeaan vihreän linjan metrojunaan. Areenalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin käydä tutustumassa merchandise-pöydän antimiin. Yksi piirretty juliste olisi hieman kutitellut, koska väriensä puolesta olisi sopinut mun sisustukseen, mutta sehän oli tietenkin juuri tuosta kenttätason puodista loppunut, enkä viitsinyt enää muita myyntipisteitä lähteä etsimään. Ostin kuitenkin tuliaiseksi kauniin unimaskin, toivottavasti kelpaa saajalleen.

Tuliaiseksi

Keikalla ei ollut mitään lämppäriesiintyjää ja Adelea, tai oikeammin yleisön saapumista paikalle, jouduttiin hieman odottelemaan. Onhan se selvää, että 40 000 henkilöä ei ihan sormia napsauttaen liiku.. Siinä odotellessa pelleiltiin kännykän kanssa ja vitsinä pistin alla olevan kuvan Instagramiin sopivilla aihetunnisteilla varustettuna. Sisko lähti käymään vessassa ja hänen sieltä palattuaan jouduin pyytämään anteeksi - kuva oli sieltä Instasta tietysti poimittu areenan mediakuutiolle, missä se pyöri noin 10 minuutin ajan ennen kuin uudempia kuvia tuli tilalle. Ihan pikkuisen nauratti.

Hallelujaa!

Artisti sitten viimein aloitti ja olihan se melko mahtavaa.. kun on tarpeeksi hyvä, ei kyllä tarvitse mitään ylimääräistä hömpötystä. Väsy alkoi kyllä pahasti loppukeikkaa kohti jo iskeä, ja kun uusimman 25-levyn kuunteleminen on jäänyt Hello-biisiin, en ehkä kuitenkaan ihan täysillä pystynyt nauttimaan menosta. Adelen keskimmäinen levy on silti mulle tosi tärkeä, kun kuuntelin sitä tietynlaisessa mielentilassa yhdessä elämänvaiheessa, joten kyyneleet eivät sitten enää olleet kaukana, kun varsinaisen setin viimeisenä biisinä tuli Set Fire to The Rain. Encorena saatiin vielä Rolling In The Deep ja porukka pääsi vielä tanssimaankin. Melko helposti Adele sai yhden areenallisen (kertomansa mukaan suurin yleisönsä ikinä) hyppysiinsä, etenkin kuin on laulamisen ohella valloittava höpöttäjä. Muutaman onnelliset fanit pääsivät lavalle asti selfien ottoon ja olihan siellä yksi Calle-poika, joka sai laulaa dueton pätkän ihanan A:n kanssa - ja hienosti lauloikin! 

Saimme siskon kanssa itsemme mahdutettua ensimmäiseen mahdolliseen keskustaan menevään metrojunaan, joten matka hotellille ei onneksi kestänyt kauaa. 7Elevenistä napattiin huoneeseen vielä iltapalat mukaan ja sitten kaaduttiinkin sänkyyn lopen uupuneina.