Kohti helmikuuta

Oikein kunnon talvesta ei täällä Helsingissä ole ollut tietoakaan, mutta tänään aamulla oli pikkupakkasta ja aurinkokin on juuri ehtinyt paistaa hetken taivaalla paljastaen luonnollisesti meidän toimiston hieman likaiset ikkunat. Lunta saisi mieluusti tulla hieman lisää, kunhan vain ei ylihuomenna perjantaina, kun joukkoliikenne on seis metro- ja ratikkaliikennettä myöten. Olen jo ehtinyt harjoitella työmatkakävelyjä, vaikka aamuisin tunnustan olevani mukavuudenhaluinen ja useimmiten nappaavani raitiovaunun kotitalon edessä olevalta pysäkiltä. Tällä viikolla kuitenkin olen kävellyt töistä kotiin jo kahtena päivänä, joten ei se puoli tuntia raitista ilmaa aamusellakaan yhtään pahitteeksi olisi. Mielenilmauksen takia perjantain viuhkatreenit Punavuoressa aiheuttavat hieman harmia, sillä sieltä onkin sitten hieman pidempi matka kotiin treenikamojen kanssa lampsia. Joudunkin ehkä ottamaan välipysähdyksen Aikatalon Time-baarissa ja katsoa, josko kasin aikaan jo bussitkin kulkisivat. 

Sain Ferrantet vihdoin luettua!

Amaryllikseni kukoisti vielä joulun jälkeenkin

Olen viihtynyt uudessa työssä loistavasti ja työkaverit ovat ottaneet minut ja muutkin vasta-aloittaneet todella hyvin vastaan. Tammikuun puolella aloitti vielä kaksi uutta tyyppiä, joita olen itsekin sitten ollut jo mukana perehdyttämässä. Viime viikolla järjestimme iltatilaisuuden asiakkaille ja laitettiin paikat vimpan päälle esittelykuntoon. Päivästä tuli pitkä, mutta onneksi asiakkaat viihtyivät ja kehuivat upeiden tilojemme lisäksi myös tilaisuuden järjestelyjä.

Joulun kyntteliköt vaihdettiin orkideoihin

Stockan kavereiden tryffelit syötiin porukalla

Koodinimi Ryhannan kanssa käytiin jo alkukuusta pyörähtämässä Vallilan konepajan Brunon kirpparilla mutka ja sen jälkeen olisi kovasti tehnyt mieli blinejä. Niitähän ei tietty lähikapakistani Weeruskasta kiivaimpaan brunssiaikaan juuri silloin saanut, mutta vedinpä sitten pizzan ja päälle vielä ison vohvelin kermavaahdolla. Kelpasi mulle hyvin. 

 

Muutenhan elo menee vanhoja polkuja eli työtä ja sen päälle sopivassa suhteessa flamencoa ja muuta mukavaa. Rakas ystäväni kävi kylässä kääntymässä ja parin entisen työkaverin kanssa on tullut läyryttyä puhelimessa itselleni suorastaan epätyypillisen pitkään. Tuli pitkästä aikaa käytyä myös teatterissa, kun satuin saamaan Helsingin Kaupunginteatterin Rakastunut Shakespeare -näytelmään edulliset Kultaposse-liput, jotka yleensä myydään silmänräpäyksessä loppuun. En nyt ihan kamalasti esityksestä riehaantunut, mutta olihan siinä kauniit lavastukset ja musiikki sekä muutama ihan oiva roolisuoritus. En tiedä, olenko jotenkin poikkeuksellisen ranttu teatterin suhteen, mutten ihan ymmärrä somessa vastaantulleita hehkutuksia ja ylityksiä esityksen ihanuudesta. Tai sitten musta on vain tullut vanha ;).

Toukokuun kevätnäytökseemme (tutusti Kanneltalossa lauantaina 26.5. klo 18, liput myy lippu.fi) treenataan jälleen viikkotunneilla tehtävien koreografioiden lisäksi kolme vanhempaa biisiä, joiden ryhmätreenit on jo tammikuun alussa startattu. Tulevana viikonloppuna alkavat myös Helsingin flamencofestarit, joiden avajaisklubille Narkkarin, Biologin ja Ässä-fanin kanssa menemme vetämään Joonas Wideniukseen Earth Second -kappaleeseen Katjan tekemän viuhkakoreografian. Tai voi olla, etten ole mukana, jos en mahdu pituuteni takia lavalle.. se jää vielä nähtäväksi, kiva olisi jos mahtuisin. Lisätietoja festareista halukkaille löytyy netistä https://festivaali.flamenco.fi/.