Vielä Köpiksessä

Pieneltä merenneidolta palasin keskustaan päin Designmuseon kautta ja siellä tein muuten ruuan lisäksi ainoan ostokseni eli ostin museokaupasta hiussoljen, joka kerrankin oli tarpeeksi iso mun paksuille kutreille. Ei maksanut kuin vitosen ja jälkikäteen jäikin hieman harmittamaan, että ostin vain yhden (mustan), kun olisin voinut ostaa myös ruskean ja keltaisen. Kävin pyörähtämässä myös Amalienborgin pihalla ja yritin kuikuilla vahdinvaihtoa väkijoukossa, mutta porukkaa oli niin paljon, etten juuri mitään nähnyt. Läksin siis käppästelemään jo hotellille päin, kun ennen illan konserttia oli tarkoitus ottaa pieni välilepo. Tivolin vierestä kuitenkin löytyi jo ulospäin mielenkiintoisen näköinen paikka eli Glyptoteket, joka osoittautui todella hienoksi museoksi. Kiertelin siellä parisen tuntia ennen hotelliin vetäytymistä - käymisen arvoinen paikka kerrassaan!

Upea talvipuutarha

Illan konsertti oli Koncerthusetissa, joka oli vajaan kilometrin kävelymatkan päässä hotellista. Konsertin alkamisajaksi oli merkattu klo 20, joten seiskan jälkeen läksin karttasovelluksen kautta suunnistelemaan mestoille. Ihan yksinkertaista meno ei ollut, sillä lyhin reitti mutkitteli yliopiston ja kerrostalojen välistä, eikä siellä tietenkään mitään katuvaloja pimenevässä illassa ollut. Löysin kuitenkin perille ja olihan samaan osoitteeseen muutama muukin henkilö menossa. Väsy alkoi jo tuossa vaiheessa reissunaista vaivata, enkä ihan hirveästi olisi välittänyt lämppäriesiintyjästä, joka oli Rufus Wainwrightin bändin kiipparisoittajadaami. Itse pääartistin keikka oli toki hieno ja paras hetki oli versio Joni Mitchellin Both sides now -kappaleesta. Voi kyynel sentään.

Löysin pimeässä myös takaisin hotellille ja yöpuulle, aamulla eikun kengät jalkaan taas ja reippaasti ulos. Ensimmäisenä kohteena kunnon Köpis-turistin lailla oli nimittäin lautta, joka kiersi kaupungin kanavia, ja jo perjantaina näytti siltä, että jonottaa saapi, jos kyytiin meinaa päästä. Noh, minähän olin niin hyvin liikkeellä, että mahduin ensimmäiseen vuoroon ilman sen kummempia jonotuksia ja siinäpä tunti kului oikein mukavissa merkeissä. Voin mennä toistekin!

Hauskoja asuntolaivoja tuli vastaan useita

Lauantai oli tosiaan ainoa päivä, jolloin kaupat olivat auki ja venetourilta päästyäni ajattelin kävellä ostoskadut läpi. Sehän oli suuri virhe, sillä sama aatos oli ollut kaikilla muillakin! Ströget jäi koluamatta, enkä käynyt edes Illumissa tai Magasin du Nordissa, kun hermo oli kävelykadun ryysiksessä (lastenrattaat ja polkupyörät mukaan lukien) mennä. Piti vallan kirkkoon mennä hetkeksi rauhoittumaan, kun sellainen sattui vastaan tulemaan.

Helligaandskirken

Paluumatkalla hotellille tuli tehtyä jälleen museomutka eli visiitin kohteena oli nyt kansallismuseo. Siellähän oli näytillä vaikka ja mitä, viikinkien esineistöä, vaatteita tms. ja aikaa olisi voinut kuluttaa tuplasti pidempäänkin kaikkien tilojen tutkimiseen.

Ihmeellistä!

Käväisin vielä Thorvaldsenin museossa, joka on yhden 1800-luvun merkittävimmän tanskalaiskuvanveistäjän tuotantoon keskittyvä museo ja taiteilijan maalliset jäännöksetkin taitavat siinä hollilla Christiansborgin vieressä sijaita. Näyttely oli kerrassaan mykistävä, patsaat olivat niiiiin hienoja. Liggende løven kanssa piti pitää ihan hiljainen hetki, kun leijona tuntui puhuttelevan mua suoralla katseellaan. Museossa oli muuten lisäkseni ehkä neljä muuta vierasta, joten aivan rauhassa siellä sai kierrellä ja nauttia tunnelmasta.

Opetuslapsia

Paluumatkalla hotellille tuli nälkä, mutta menin sillan kupeesta ensin väärästä ovesta joutuen kaljakuppilaan, joten istuksin sitten hetken terassilla ja join auringon paisteessa yhden olusen. Oikea ovikin löytyi ja nappasin vielä iltapalaksi pizzan mukaan.

Pääsiäissunnuntainakin sää suosi oikein urakalla, joten läksin rauhallisen kaupungin läpi kohti valtion taidemuseota. Pari puistoakin siinä tuli käytyä läpi kauniissa säässä. Välillä aurinko paistoi niin lämpimästi, että takki piti ottaa päältä ja niinhan siinä sitten kävi, että pikkuisen pääsi naama ja rinnusta liikaakin aurinkoa saamaan. 

 

 

Rosenborgin linnan pihassa kävin myös ihailemassa puutarhaa, mutta sisälle linnaan en jaksanut jonotella; jääpä jotain nyt toisellekin reissulle eli voisin joskus käydä tutustumassa kruununjalokiviin. Takaisin hotellille päin kävellessä kauppahallit houkuttelivat, mutta väkeä oli niin paljon, etten tohtinut jäädä vapaata pöytää lukuisten ravintoloiden joukosta jonottelemaan. Ostin kuitenkin mehua ja jäätelöä ja ne nautittuani jatkoin Ørsteds Parkin läpi kohti Tivolia.  Copenhagen Cardilla oli sinnekin vapaa pääsy ja olihan siellä mukava käppäillä ja katsella iloisia ihmisiä. 

 

Takaisin hotellille päästyäni oli luonnollisesti ehtinyt kova nälkä jo tulla ja yritin saada tilanteen korjattua hotellin ravintolassa. Tarjoilija ei valitettavasti vaan uskonut sitä, että jaksaisin syödä sekä salaatin että hamppariaterian eli hän oli ignoreerannut salaattitilaukseni kokonaan ja pöytään toimitettiin hamppari lohkoperunoiden kera. Toiselle tarjoilijalle tästä sitten mainitsin ja lopulta sain eteeni vääränlaisen salaatin, joka jäikin sitten puoliksi syömättä, kun en kilttinä ihmisenä viitsinyt toistamiseen reklamoida... Kyllä muuten maistui ulkoilun ja ruoan jälkeen unikin :)