Tutustuin viime viikonloppuna vihdoin Micky-serkkuni koiruuteen, vekkuliin karvakaveriin nimeltä Nuno. Siinäpä vasta oli iloinen ja reipas tyyppi, joka olisi tykännyt järsiä mun housunlahkeita ja ranteita. Nappisilmä näyttää kovasti pehmolelulta, mutta on kyllä ihan oikea eläin :). Mickyä en ollutkaan pitkiin aikoihin nähnyt, joten oli oikein mukava porista mm. musiikista ja keikoista, kumpaakin kun ne sattuvat jonkin verran kiinnostamaan.
Nunon ja isäntäparinsa treffaamisen jälkeen sain Mickyltä kyydin kotiin, ja mukana oli Oulusta tuotu mummin vanha perintörahi, jonka äiti verhoili kesällä uusiksi Pentikin Salonki-kankaalla. Kaveriksi sain vielä kaksi pikkutyynyä, joille löytyi sopiva paikka nojatuolista mun leikkikavereiden taustalla. Nyt pitäisi enää saada hankittua se helvatun kirjahylly, muuten taitaa ollakin mun sisustamiset valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!