torstai 5. syyskuuta 2013

Iloa ja valoa

Säät ovat suosineet ja aurinko paistaa ihanasti - harmi vaan, ettei ulos tahdo ehtiä ennen kuin viikonloppuna. Toivottavasti silloin on pyöräilykelit, kun sisareni sai hoidettua punaisen salamani oivaan polkumoodiin. Itellä olisi jäänyt tältä kesältä kyllä tekemättä.. Flamencotreeneissä tapahtuu koko ajan  iloista edistystä pienin askelin, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kyllähän maanantain edistyneiden ryhmä on yli puolelta vahvuudeltaan todella korkeatasoinen (erikseen sitten me takarivin "räpistelijät"). Siellä ihokarva-faktorilla arvioituna on taas hienoa materiaalia tulossa, vaikken itse ihan kaikkeen vielä pystykään eli taivutus- ja lantiopirtsani ovat vielä ihan p*****a, mutta senhän mä tiedänkin. Liian helppoa ei toki saa olla, muuten ei kehity!
Töissäkin on ollut taas niin kamalan mukavaa, kiitos vaan kaikki kamut! Pyhänä keräilin pisteitä yrittämällä toimia reippaasti apuna alueella, joka ei todellakaan kuulu vahvuuksiini (=ei erota persikkaa nektariinista) ja tästä hyvästä Kihara-Esuli tarjosi mulle pullakahvit. Tiistaina alkaneesta julkkis-BB:stä tuli keskustelua aamukahvipöydässä, mutta vaikeapa on osallistua, kun en ohjelmaa ole seurannut, enkä aio seuratakaan. Sen verran tuli ip-lehtien nettisivuilta huomattua lukiessani Ruotsin prinsessa Madeleinen vauvauutisesta, että talossa on Andy McCoy, jota nyt sentään voi pitääkin julkkiksena. Ja ehkä Frederikiä. Reetun olen nähnyt Oulun vanhalla pesäpallokentällä joskus 90-luvulla, valkoiset urheilusukat oli jalassa hänellä. Andyn olen jopa tavannut, sillä ensimmäisenä Hgin vuotenani päädyin jostain syystä kämppikseni kahden miespuolisen kaverin kanssa Kaivohuoneelle, missä narikassa toisella puolellani seisoi Otakar Janecky ja toisella puolella Andy. Hän rupesi siinä jotain juttelemaankin ja ihan vallan halattiin pidä huolta itsestäsi -merkeissä.

Flamencon ja töiden lisäksi iloa mulle on aiheuttanut myös Kultapoika, joka on tekstiviestitse pitänyt minut ajantasalla toisen kummipoikani eli kohta kahdeksan kuukautta vanhan Hymypojan kehitysvaiheista. Ensin tuli tekstari, jossa kerrottiin hänen melkein seisovan ja heti perään toinen "seiso jo mutta mää en saanu kuvaa" :). Tänään Kultapoika menee elämänsä toisiin jääkiekkoharkkoihin. 
Eilen alkoi myös Nashville-sarja, mutta olen nähnyt ekan tuotantokauden jo Ruotsin telkkarista. Katsoinkin sen sijaan viikonloppuna kesken jääneen Source Coden (Jake Gyllenhaal alkaa miellyttää mun silmää enenevässä määrin) sekä dokumentin Herman Göringin veljestä Albertista, joka toisen maailmansodan aikana sukunimensä turvin pelasti juutalaisia.
Epähuomiossa satuin vielä sunnuntai-iltana rekisteröimään itseni Spotify-palveluun. En tajua, miksen tehnyt sitä jo aiemmin, sillä sieltähän löytyy esim. myös treenaamamme Argentinankin biisi. Siistii! Näillä on menty työmatkat tällä viikolla.
En sitten ehtinyt hankkia lippua huomiseen jalkapallo-otteluun, muttei se haittaa, matsihan näkyy telkkarista :). Tsemppiä Huuhkajat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida, mut ei oo pakko!