Oi ihana Tampere!

Käväistiin tanssikavereiden eli Biologin, Narkkarin ja Ässä-fanin kanssa pieni viikonloppureissu Tampereella flamencoviikon merkeissä. Viimeksi olen muuten yöpynyt Tampereella keväällä -95, jolloin Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden ja reissulla satuttiin samaan ravintolaan tamperelaisten kiekkoilijoiden kanssa sillä seurauksella, että kättelin Kalervo Kummolaa ja Mika Niemistä (jälkimmäisestä ja voittopokaalin replikasta löytyy valokuvakin todistusaineistoksi). Tämän kesän vierailulla oli tietty myös muita flamencokamuja, mutta tällä tutulla Sevillassakin reissanneella porukalla liikuttiin yhdessä ja vietettiin oikein kunnon miniloma keskellä kesää. Mulla oli pari lomapäivää jäänyt juhannusviikolta seuraavalle viikolle eli kerkesin juhannuksen jälkeen käydä töissä kääntymässä kolmena päivänä ja sitten torstaina aamujuna lähti puksuttamaan kohti Tamperetta. Juna oli hieman myöhässä ja ehdin jo hieman hätääntyä, sillä Leonor Lealin kurssi Tampereen flamencoyhdistyksen tiloissa alkoi jo klo 9.30 ja sinnehän oli ehdittävä! Onneksi suunnistustaitoni olivat kohdillaan ja ehdin salille niin, että vaatteiden vaihdon jälkeen aikaa ennen tunnin alkua jäi ruhtinaallisesti kuusi minuuttia! 

Narkkari oli osallistunut Lealin kurssille jo keväällä Jerezissä ja osasikin etukäteen varoittaa siitä, että todennäköisesti mitään pidempää koreografiaa ei tehdä ja jos tehdäänkin, todella nopsaan. Tunti alkoihin espanjalaisittain poikkeuksellisen pitkällä lämmittelyllä ja siitä jatkettiin erilaisilla vartaloharjoituksilla. Kuuma ehti puolessatoista tunnissakin tulla ja ennen keskustaan lähtemistä oli pakko käydä pikaisessa suihkussa. Narkkari jatkoi vielä ylemmän tason tunnilla, Biologi läks kämpille ja minä vastaavasti Ässä-fania, joka tällä kertaa skippasi tanssimisen, vastaan junalle. Lounasbuffan jälkeen jatkoimme hotellille, missä onneksi huone oli jo valmiina odottamassa, sillä illaksi oli runsaasti ohjelmaa luvassa. Otettiin siis pienet päivälevot ennen kuin siirryimme kulttuuritalo Telakalle syömään ennen illan esitystä. Olin jo toissa kesänä nauttinut samaisella kesäterassilla vieraillessani hienon halloumi-artisokkapläjäyksen ja sehän piti hommata lautaselle toistamiseen - en pettynyt!

Ruokailun jälkeen siirryttiin kulman taakse Tullikamarin Pakkahuoneelle, missä oli vuorossa Katjan Flamencosaunan kantaesitys. Myyntipöytään tutustumisen ja lähes tyhjentämisen jälkeen napattiin paikat salin etuosasta ja jäätiin odottamaan esitystä. Huh heijakkaa mitä menoa, intensiivinen Kimmo Pohjosen musiikki ja tunnelma sekä tietenkin mestarillinen koreografia ja kavereiden tanssi saivat mut jälleen kyynelten partaalle eli kovasti tykkäsin! Niin oli tykännyt myös Aamulehden kulttuuritoimittaja, joka antoi teokselle täydet viisi tähteä, aivan ansaitusti. Arvostelu oli kyllä otsikoitu hieman ihmeellisesti ja siinä annettiin ymmärtää kyseessä olevan teatteriteos, mutta kyllä se minusta oli tanssiteos pienillä teatterimausteilla. Seuraavan kerran Flamencosauna on mahdollista nähdä 27.10. Savoyssa, joten sinne kaikki tervemenoa mars!

Iltamme jatkui vielä Telakan puolella Anna Murtolan ja Joonas Wideniuksen yhteiskonsertilla Entre dos amigos, jonka teemana oli nimen mukaisesti heidän pitkään kestänyt musiikillinen ystävyys-yhteistyönsä. Konsertin aikana kuultiin tuttuja biisejä ja oikein oli mukavaa senkin takia, että ennen keikkaa ehdittiin oikein kunnolla tyttöjen kanssa nauraa rätkättää drinksujen ääressä (mm. teimme listausta niistä asioista, jotka olisi hyvä selvittää ennen suhteisiin heittäytymistä, esim. se miten mies kestää raakaa viinaa). Keikan jälkeen törmättiin terassilla vielä Katjaan ja Machinan tyttöihin ja annettiin palautteeksi kantaesityksestä vuolaat kiitoksemme, ja taas mua itketti... Huonekaverini Ässä-fani jäi vielä terassille istumaan iltaa, kun minä poistuin jo hyvissä ajoin yöpuulle, jotta jaksan taas aamusta tanssia.

Perjantaiksi oli luvattu kaunista ja lämmintä ilmaa, joten pakkasin salille mukaan myös bikinit. Tiivarilla tehtiin samanlaisella systeemillä tavaraa kuin torstainakin, sillä lisäyksellä että mukaan saatiin myös kitaristi ja päästiin kokeilemaan, mihin kohtiin letraa eli säkeistöä mitäkin saa ja voi tehdä. Tämä onkin suomalaiselle vähän hankalampaa, kun ei tunne letroja (perinteisessä lauluun tehtävässä flamencotanssissa on siis määritelty tarkkaan, mihin kohtaan saa tanssia rytkäyttää esim. jonkin koputuksen - ei pidä rytistellä laulajan fraasin päälle, eli pitää osata kuunnella laulua). Hyvin kuitenkin pärjättiin ja tehtiin hauskaa kuviota, johon tuli myös vähän läpsyjä. Leonor on hyvin ilmeikäs opettaja ja kaikki lähtee kehosta, myös ilmaisu. Itse sain kommenttia siitä, että pitäisi yrittää rentoutua, kun esim. kaulajänteet tahtovat olla piukkana, osittain varmasti kiitos päätetyöskentelyn. Leonorilla oli myös ihanat treeniasut, yhtenä päivänä makea trikoomekko ja toisena päivänä Desigualin mekosta tuunattu hamonen - pitääkin kehitellä itsellekin jotain vastaavaa.

Tunnin jälkeen Biologin kanssa odoteltiin Ässä-fanin tuloa salille päin ja jatkoimme kolmestaan jalan matkaa Pyynikille Pyhäjärven rantaan. Aurinko paistoi ihanasti, mutta välillä kävi virkistävä tuuli, joten mitenkään ylitukalaa ei ollut. Kotiin piti laittaa rantsukuva ja äidiltä tuli takaisin ihmettelevä viesti, että eikö siellä pitänyt olla myrsky; juu Helsingissä oli kyllä, mutta määhän oon Tampereella! Rannalta jatkoimme Narkkarin ja Biologin kämpän kautta eteenpäin eli Rajaportin yleiseen saunaan, missä pääsimme nauttimaan löylyistä 1900-luvun alun ympäristössä. Vaikka yleiset saunat eivät oikein ole mun mukavuusaluetta, täällä viihdyin kyllä hyvin ja voin käydä toistekin!

 

Aamupalasta oli tässä vaiheessa jo työpäivän verran tunteja eli oli kova nälkä, mutta onneksi meille oli varattu pöytä Pispalan pulteri -nimisessä paikallisessa, missä saatiin nauttia oikein kunnon suomalainen ateria. Otin alkuun etanoita ja siinä nälässä jäi merkille panematta annokseen kuuluva aurajuustokuorrutus, mutta alas menivät (jäi loppuillaksi kyllä pieni jälkimaku suuhun, kun en oikein ole aurajuuston ystävä). Pääruuaksi otin lehtipihvin ja nam, hyvää oli.

Pultsasta otettiin bussi keskustaan ja hotellille päin, siellä taas pikainen lepohetki ja vaatteiden vaihto, minkä jälkeen siirryimme Pakkahuoneelle Leonor Lealin Mosaicos-teoksen pariin. Sali oli täyttynyt niin nopeaan tahtiin, että paikkamme olivat aivan eturivissä, vaikka itse olisin mieluummin istunut hieman taempana. Aamulehden naistoimittaja ei arviossaan ollut esityksestä aivan yhtä haltioitunut kuin meidän porukkamme esityksen jälkeen, tykkäsimme siis aivan valtavasti! Monella miestanssijalla nimiä mainitsematta esitykset ovat usein olleet teknistä rynttäystä ilman vaihtelua ja nyansseja, mutta tässäpä oli nyt sitten ihania suvantohetkiä, ilmaisua ja ilmavuutta, mutta myös timanttista tekniikkaa ja nopeaa jalkatyöskentelyä. Narkkarin sanoin esitys oli tablaomaisesti rakennettu eli ei välttämättä varsinaisesti dramaturgisesti etenevä teos, kuten esim. Marco Floresin Laberintica, eli laulajalle ja kitaristille sekä myös perkussionistille oli omat sooloslotit, joiden aikana tanssija ei ollut lavalla. Laulajana oli muuten Javier Rivera, joka on useampaan otteeseen nähty Sevillan Casa de la Memoriassa. Tykkäsin hänestäkin kovasti nyt, kun ääneen olen tottunut, on hieman nasaali laulusoundi nimittäin. Lämpimässä illassa tehtiin vielä kävelyretki ja istuksittiin hetki Jack the Roosterin terassilla, kunnes mun silmät alkoivat lupsua siihen malliin, että oli parempi lähteä hotellille nukkumaan. 

Lauantaina oli sitten viimeinen tiivari- ja reissupäivä, ja aurinko paistoi lämpimästi heti aamusta alkaen. Ässä-fani lähti sukuloimaan ja Biologi + Narkkari aikoivat rannalle, joten kun kurssilaisten kesken saatiin Leonor lahjottua Marimekon pussukalla sekä suomalaisella suklaalla, suuntasin itsekseni hotellille. Sain neuvoteltua respassa huoneelle pari tuntia lisäaikaa eli suihkun jälkeen ehdin pötkötellä rauhassa ennen takaisin kaupungille suuntaamistani. Stockan alennusmyynneistä löytyi Bossin t-paita ja Repeatin neule, joiden kanssa tyytyväisenä jatkoin Jack the Roosterin terassille. Siinä sitten auringon paahtaessa nautin omasta ajasta ja kylmästä siideristä, ja kun muu porukka tuli paikalle, otettiin pöytä varjon puolelta ja tilattiin ruuat.

Ladies room

Tilaamani lohisalaatti sitruunalla maustetuilla perunoilla oli oikein maittava, eivätkä muutkaan huonoa valinnoistaan tykänneet. Massu täynnä oli hyvä siirtyä jälleen Telakalle, missä oli luvassa vielä kaksi näytöstä Avointen lauteiden merkeissä eli nyt pääsivät flamencon harrastajat näyttämään taitonsa yleisön edessä. Helsingistä oli parikin kokoonpanoa esiintymässä ja lisäksi kuultiin mm. Federico Garcia Lorcan runo kitaran säestyksellä. Kaverit kävivät myös sevillanasin pariin, minä tyydyin palmastamaan katsomossa, vähän väsy kun vanhaa painoi. Ässä-fanin kanssa jouduttiin jättämään ilta hieman kesken, kun paluujuna Helsinkiin lähti iltakymmeneltä, mutta johan tuossa oli ohjelmaa pitkäksi viikonlopuksi jo muutenkin ollut. Väsyneinä mutta onnellisina siis takaisin matkasimme.

Flamencoviikon FB-sivuille oli sitten ilmaantunut iloisten (ja hikisten) keskitason kurssilaisten kuvakin, tötteröpää kuikkii takarivissä. Leonorilla muuten tuossa päällään se Desigualin hamonen, josta hoksasin jälkikäteen, että mullahan on sama mekko kotona Oulussa. Lomalla katsonkin äidin kanssa, miten siitä saa tuunattua hamosen eli täytyy tarkistaa, onko mekko katkaistu hihojen alapuolelta vai oliko Leonorin malli vain vedetty pääntiestä suoraan lantiolle asti.. hauska idea joka tapauksessa!