Eräpirkon kuulumiset

Se on sitten kesäkuu ohi ja heinäkuu hyvää vauhtia käynnissä. Kerkesin lomailla viikon verran, mutta ennen lomalle jäämistä vedettiin hyvällä porukalla Katjan ohjauksessa aivan ihana tiiviskurssi, jolla tehtiin Rocio Marquesin laulama fandango de Huelva. Meillä on tapana tanssia kesätiivareilla lasit huuruun ja niin kävi nytkin, kun ulkona pääasiassa satoi kaatamalla ja salissa taas oli kuuma. Tarkoitus on ylläpitää tämä koreografia niin hyvässä kuosissa, että voimme ensi kevään näytöksessä sen esittää ja mikäpä siinä, ningun problema kun biisi oli niin älyttömän mukava. Katja näppäsin meistä tanssin tiimellyksessä kuvankin ja postasi sen Insta-tililleen, siinähän meikkis ihan keskellä tukka tötteröllä.

We <3 Flamenco

Mun loma on pätkitty useampaan jaksoon johtuen mm. kolmista rippijuhlista, joista kahdet vielä kotona Oulussa. Juhannusviikko oli siis ensimmäinen lomaviikkoni, jonka pääsin vuosivapaan ansiosta aloittamaan jo edeltävänä perjantaina. Suunnitelmissa oli Kultapojan sisaren rippijuhlien lisäksi hieman penkkiurheilua ja kavereiden tapaamista sekä tietysti lepoa. 

Takapenkkiselfie

Ekana viikonloppuna järjestetiin myös Oulun päivät, joiden tiimoilta päätettiin äidin kanssa lähteä vesitornille aamukahveille. Tornin juurelle kun päästiin, ehdotin että mennään nyt ylöskin, kun tänne kerran tultiin ja ajeltiin sitten hissillä huipulle noin 60 kerroksen verran. Hieman oli tuulista, mutta näkymät olivat hienot, vaikken ihan lautasen reunalle uskaltanutkaan. Törmättiin myös serkkutyttöön perheineen ja tapasin hänen kaksi poikaansakin ensimmäisen kerran; olenhan toki heistä paljon kuullut, mutta olipa kiva nähdä näin ihan ilimisissään. Matka tornista takaisin maan kamaralle mentiin jalan ja sehän sitten ei enää ollutkaan niin kamalan kivaa; äiti ei ollut moksiskaan, mutta minä korkeanpaikankammoisena hissuttelin molemmat kädet kiinni seinässä, kun en ollut hoksannut, että suurimman osan matkaa vesitornin rungon ympärillä ei ollut kuin metallinen aita/kaide, josta näki läpi ja hyi olkoon kun huomasin, että oltiin puiden latvojen yläpuolella. Noh, tuli käytyä, eikä tarvitse enää uudelleen mennä!

Käytiin myös hautausmaalla kiertämässä sukulaisten haudat, kun sää oli aurinkoinen eikä Oulussa ollut hetkeen satanut. Puissa oli ihanat kukat eli kiva oli kävellä lenkki läpi.

Iltapäivälle olin sopinut kaverini Kaisaliininin kanssa perinteiset pesistreffit eli käytiin kannustamassa Lipon miesten joukkue voittoon - kunhan ensin olin saanut putsattua tuoreet linnunpaskat äidin polkupyörän satulasta. Katsomossa oli tilaa, mutta pelin venyttyä ihan kotiutuslyöntikisaan asti ehti tulla hieman vilu. Olin kuitenkin niin reipas, että paluumatkalla poikkesin pyörällä vielä Castrenin kentälle, missä Kaisan sisko La Martta lapsineen oli naisten SM-sarjan jalkapallo-ottelua katsomassa. Kesän ensimmäisen kisamakkarat nyt myös nautittu!

Ettäs kehtas!

Kotona äiti näytti vanhoja valokuvia sekä isovanhempien Aili-tädille lähettämiä vanhoja postikortteja, joista vanhimmat olivat 1930-luvulta. Kortit olivat Aili-tädin ja miehensä Empun jäämistöstä, ja päätyivät meille Empun hautajaisten jälkeen. 

Sunnuntaina olikin sitten juhlien vuoro eli kävimme rippijuhlissa Jäälissä. Lystiähän sielläkin oli, lapset hyppivät pihalla trampoliinissa ja minä testasin Kultapojan tasapainolautaa hyvällä menestyksellä, mullahan on ihan luontainen taipumus olla taitava tuollaisissa jutuissa nimittäin. En siis kaatunut, vaikka töissä pahimman hoverboard-villityksen ollessa käynnissä jouduttiin kieltämään henkilökunnan testaaminen, kun kaatuilujen seurauksena oli useita sairaslomia... 

Cheese!

 

Kaverini Jenska oli huomannut Instasta, että olen kaupungissa, joten häneltä tuli tekstaria ja sovimme näkevämme lounaan merkeissä kaupungilla. Käytiin siis vetäisemässä maukkaan sushit ja ehdittiin hieman shoppaillakin. Jenska osti farkut ja paidan mun ollessa makutuomarina, mutta niinhän siinä kävi, että reissun aikana ostin samanlaiset farkut myös Pimpulalle ja itselleni, puhumattakaan noista kuvan mustavalkoisista housuista ja valkoisesta college-paidasta ja parista topista.. sattui nimittäin olemaan sen verran hyvät alennukset Lindexin keskustan myymälässä, joka joutuu muuttamaan remontin takia evakkoon. 

Makutuomariselfie

Tiistaina käytiin isojen lasten kanssa pizzalla Da Mariossa, joka sijaitsee entisen kotitalomme alakerrassa. Lapsilla ei sitten yhtäkkiä ollutkaan nälkä, joten heiltä jäi evästä vielä kotiin viemiseksi, mutta itse söin kyllä ihan ähkyyn asti! Paikassa on aivan älyttömän hyvä salaattibuffa lounasaikaan ja vedin kaksi lautasta jo pelkästään sieltä. Kultapoika ja Pampula silmäilivät kiinnostuneina salaatin syömistäni ja kun olin saanut ensimmäisen lautasen tyhjäksi, Kultapoika kysyi vienosti: "Maistuiko yhtään tuliselta?". Olivat siis tyytänneet salaatin päälle tabascoa sillä välin, kun käytiin Pimpulan kanssa käsien pesulla. Hieman kyllä tuntui, mutta onneksi ei liikaa kuitenkaan. Jälkkäriksi käytiin torilla jäätelöllä ja Kultapoika sai pienen neuvottelun jälkeen torikojusta Griezmannin paidan (Pimpampulaa lahjottiin rahalla).

 

Pieniä poikiakin näin rippijuhlien lisäksi, kun he tulivat koko päiväksi kylään keskiviikkona. Tehtiin yhdessä - tai pojat kyllä katsoivat vierestä - lihapullia, syötiin jätskiä ja pelattiin Hill Climb Racing -peliä - tai minä kyllä katsoin sitä vierestä, kun en oikein ole koskaan noita pelihommia ymmärtänyt. Pitkästä aikaa mulla oli lukemishommat käynnissä eli kahlasin melkein kokonaan Jonathan Franzenin kirjan Purity. Olipas koukuttava ja mielenkiintoinen juoneltaan. Loppuviikko menikin sitten mökillä, kun ensin olin Affen kanssa Posiolla kaksi yötä ja vanhemmat tulivat juhannusaattona iltapäivällä Tilda-neidin kanssa pyhäksi. Sen verran oli viileää, etten uimassa käynyt, mutta sauna oli lämpinänä joka päivä. Kivaahan tuolla oli käydä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, mutta ei musta ehkä ihan heti miksikään hirvittävän taitavaksi eräpirkoksi ole - tulen takkaan saaminenkin kesti ensimmäisellä kerrallä melkein tunnin... 

Ei-eräpirkko

Affen kanssa käytiin myös kylällä kääntymässä, kun piti löytää vesijohtoputkeen sopivia osia. Pentikiltä ostin meille uudet kahvimukit sekä keittiöpyyhkeen ja serviettejä. Kyllä kelpasi uusista mukeista aamukahvit hörppiä. Kaverina meillä oli ensimmäisenä aamuna jäniksen poikanen (josta en nyt saa kuvaa tähän laitettua, kun kone ei suostu tallentamaan kuvaa oikein päin), mutta Tilda-neidin saavuttua pupujussi hävisi näkyvistä, eikä häntä löytynyt enää mistään. Tilda piti myös porot kaukana, juhannusaamuna niitä oli ollut viisi pihalla lepuuttamassa.