Rillipää jatkaa lomailua

Olihan sitä kesällä välillä sentään sen verran lämmintä, ettei tarvinnut takkia päälle laittaa, joten sai käyttää jopa kesäisiä paitoja. Uusi suokkari Opuksen valkoinen paitis, jossa rusetit 3/4-mittaisten hihojen suussa, toki saman tien likaantui töissä, kun enhän mää osaa valkoista hommien tohinassa varoa. Ennen viimeistä lomapumpsia ja kolmatta kotireissua kerkesin tavata myös rakasta ystävää, joka piipahti muutaman päivän stadin reissulla töiden merkeissä. Sitten olikin taas aika lennellä pohjoiseen, mutta onneksi elokuun puolella Oulunsalon lentokenttä oli jo normaalisti käytössä, eikä tarvinnut Kemin kautta kotiin koukata.

 

Olin pienten poikien kanssa siskon luona yökylässä ja tehtiin aamupäivällä pidempi kävelylenkki meren rantaan, missä ihmeteltiin tuulista säätä ja vattupensaassa istuskelevaa setää (pojat olivat kyllä sitä mieltä, että setä saattoi olla pensaassa kakalla..). Pojilla oli niin vauhti päällä, ettei Tähtipoikaa saanut edes kuvaan, mutta kivaa oli.

Nötterö halusi välillä syliin

 

Paluumatkalla käytiin leikkipuistossa ja mentiinpä sitten vielä kentälle pelaamaan jalkapalloakin. Peli oli melko tasainen, enkä enää edes muista, kuka voitti. Maaleja kuitenkin tehtiin molempiin päihin, mikä ei ollut yllätys, kun pojat on niin näppäriä ja sisko ja minä ikäisiksemme vielä eri urheilullisia (hehe).

Päästiin käymään myös Kultapojan kotona, kun tuli kutsu vohveleita syömään! Kylläpä olivat hyviä ja vaikka meillä ei lasketa, taisin syödä niitä ainakin kuusi - isä melkein sai tästä syyt niskoilleen, mutta rehellisenä ihmisenä veljelle tunnustin tällä kertaa olleeni pahin ahmatti... melkein kävi mielessä vohveliraudan hankkiminen, mutta taidan kyllä pärjätä ihan lettu-paistinpannu -linjalla toistaiseksi. Reissun aikana sain lunastettua myös uudet silmälasit, jotka edellisellä kerralla Oulussa käydessäni laitettiin tilaukseen. Nyt on sitten tädillä monitehot miesten kehyksillä, kun naisten pokat ei nyt vaan päähän mene. Ihan hyvät nuo kai on, kun töissä tuli myöhemmin palautetta, että näytän niin viisaalta! Hirmuisessa kiireessä lomakamppeita pakatessa melkein onnistuin istumaan neljää päivää vanhat rillit rikki, mutta onneksi en istahtanut koko beballa, ainoastaan puolella kankulla.. Varmuuden vuoksi ennen ensimmäisiin viikkotreeneihin menoa kipaisin Kampin Nissenillä tarkistuttamassa aisat kuntoon. Parempi niin kuin ruveta itse vääntelemään ja hyvä tuli!

Keikallakin tuli elokuussa käytyä eli mulla oli liput Huvila-telttaan espanjalaisen Pataxin keikalle sekä Viapori Jazzin yllätyskonserttiin ja Borta Beastin keikalle. Patax oli mulle jonkin sortin pettymys, vaikka kuulema onkin tällä hetkellä Espanjan kuumin livebändi. Jotenkin jäi kylmä fiilis, vaikka mukana oli flamencotanssijakin, hän ei toki kovin kummoinen ollut. Viapori Jazzien yllärikeikan esiintyjä oli Jesse Kaikuranta, joka veti aivan kelpo setin; tykkään hänen äänestään, mutta hänkään ei tietty mikään räväkkä persoona ole, vaan välispiikeissään melko hillitty ellei suorastaan pidättyväinen. Lauantai-iltana kävi sitten treenien jälkeen sillä lailla, etten millään jaksanut enää Suomenlinnaan klo 22 alkavalle keikalle lähteä, vaan jäin keskustaan Time Bariin tuttujen muusikoiden eli Artun ja Nikon keikalle. Väsytti siis aivan vietävästi, enkä uskaltanut riskeerata aamun Malagan lentoa yömyöhään kukkumisella ja tällä konstilla olinkin kotona jo kympiltä, vaikka ihan vähän jäin harmittamaan käyttämättä jäänyt lippu loppuunmyydyllä keikalla.