Bruno ja XXIV Magic

Muutama vuosi sitten oltiin työkavereiden kanssa Madonnan Olympiastadionin keikalla ja siinä kun rouvaa lavalle odoteltiin, kuunneltiin ämyreistä muuta musiikkia, mm. Bruno Marsia. Muistan sanoneeni kavereille, että sinä päivänä kun tämä heppu Suomeen tulee, minä olen kyllä keikalla ja niin kävi, vaikka sitä päivää saatiin ihan jonkin verran odottaa!

Moonshine Jungle Tour ei koskaan muualta Euroopasta Suomeen yltänyt, mutta tuorein 24K Magic World Tour tuli kuin tulikin ja sain liput hommattua meille samana päivänä kuin ne myyntiin tulivat. Pientä jänskämomenttia aiheutti maininta mahdollisesta näkörajoitteesta, mutta kun Hartwall Arenalle päästiin, huoli osoittautui turhaksi, sillä olimme aivan lavan sivustalla, eikä lavan rakenteistakaan ollut isompaa näköhaittaa kuin vain keikan yhdessä osuudessa valopilareiden laskeuduttua katosta. 

Lämppärinä toimi mulle täysin tuntematon nimi Anderson .Paak, jonka biisejä ehdin kuunnella ihan peräti kaksi odotellessani kaveriani ja poikaansa areenan edustalla. Kävipä kuitenkin niin, että herra oli varsin hurmaava ja näköjään omasi valmiin Suomessa fanipohjan ja tykkäsin setistä kovasti - niin paljon, että keikan jälkeen mukaan merchandise-pöydästä lähti nimenomaan .Paak-paita, senkin takia, että siinä oli mansikka! Anderson lauloi hyvin ja oli myös erittäin taitava rumpali; alkuun nimittäin ihmeteltiin rumpusettiä, jota kukaan ei soittanut taustabiittien tullessa koneelta, mutta meno vain parani Andersonin siirtyessä kannujen taakse. 

Anderson .Paak

Lavan vaihdosten jälkeen Brunoa ja The Hooligans -bändiä saatiin odotella pieni hetki, mutta kun keikka pääsi vauhtiin ensimmäisen biisin ja hillittömien pyropaukkujen saattelemana, niin siinähän meni pari tuntia ihan vilauksessa. En ihan heti muista, milloin olisin tanssinut ja laulanut yhtä täysillä kuin tällä keikalla, oli siis aivan mahtavaa. Pari suokkaribiisiä edelliseltä Unorthodox Jukebox -levyltä jäi puuttumaan, enkä nyt niin hirveästi ennen keikkaa ole tykännyt uudelta matskusta, mutta show oli kerta kaikkiaan niin vetävä, että eihän tuota voinut olla rakastamatta. 

Bändi svengasi ja Hooligans-siipiveikot Phil Smeeze ja Kameron Whalum etunenässä vetivät show´ta eteenpäin. Tykkään aina yhtä paljon siitä, että miehet laulavat ihanasti stemmoja ja nää heebot kun vielä tanssivatkin... siis jos ei tullut selväksi, niin tykkäsin. TYKKÄSIN!

Keikalta paluu sujui ihmisvilinässäkin rauhallisesti, mutta keikan jälkeinen euforinen fiilis muuttui kertaheitosta seuraavana aamuna, kun uutiset kertoivat Manchesterin tapahtumista. Toivottavasti Suomessa ei tuollaista tulla koskaan näkemään.