Lähtöpäivän aamuna ei jaksettu nousta ennen kuin ysin pintaan. Hotellin aamupala sai artistin aivan haltioituneeseen tilaan ja desayuno vaatikin pientä sulattelua ennen kuin pystyttiin laskeutumaan aamu-uinnille spa-osastolle, missä oltiin ainoat asiakkaat ja saatiin polskia ihan rauhassa itseksemme. Edellispäiväiset arvailuni osoittautuivat oikeiksi, sillä allasosaston nurkkaan paistoi, joten lepäiltiin auringossa vielä viimeiseen saakka ennen uloskirjautumista.
Vietiin kapsäkit säilöön asemalle ja käytiin mutka sekä El Corte Inglesessä että Salman kulmakahvilassa nappaamaan taas hampparit, nyt ilman churroja ja chokolatea. Asemalla ystävällinen setä tuli lippuautomaatilla avuksi, kun kuuli että olimme menossa kentälle - juna oli tulossa minuutin kuluttua ja hän hoputti meidät juuri ajoissa kyytiin. Lähtöselvitys sujui mutkattomasti ja päästiin turvatarkastukseen, minkä jälkeen tajusin jättäneeni Mangosta ostamani paidan hotellihuoneen kaappiin suoristumaan. Huulilta pääsi lipsahtamaan yksi prkl, joka ilmeisesti tuli juuri oikella painotuksella, kun vieressä ollut setä näytti huvittuneena tavoittavan tunnetilani.
Koneeseen pääsyä odotellessa oli aikaa ostaa suklaata ja Bodyshopin kosteusvoiteita sekä kuvata flamencosta ja Ipanemoilla läpsyttelystä rasittuneet jalkaterät. Vähän väriäkin olen siis ehtinyt saada, vaikka auringossa makoilu ei ollut reissun päätarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!