Aiemmin viikolla olimme ostaneet valmiiksi junaliput Cadiziin, missä käymistä Machina-Elina oli meille suositellut. Matkalla rautatieasemalle pysähdyttiin aamupalalle, erityisesti Ässä-fanilla olisi tehnyt mieli churroja, mutta koska niitä ei ollut saatavilla, tyydyttiin perusaamiaiseen tostadalla, mehulla ja kahvilla. Sää oli Sevillassa hieman pilvinen, mutta alkoi seljetä mitä pidemmälle junamatka eteni ja perillä Cadizissa olikin jo aivan kirkas taivas. Haahuiltiin kaupungilla opaskirjan mukaista kävelyreittiä osan matkaa, mutta sitten alkoi nälkä jo olla haitaksi asti ja menimme rantabaariin lounaalle. Kontrolleri ei niin välitä auringonpalvonnasta, joten hän läksi jatkamaan kaupunkikävelyä, kun me muut pistimme rannalle pötköttäen. Jos oli Matalascañas hieno ranta, niin eipä tämäkään juuri huonommaksi jäänyt. Uimassa käytiin moneen otteeseen ja voi että oli mukavaa lillua aalloissa.
Paluumatkalla asemalle Ässä-fani kehitti itselleen jälleen churrohimon ja niitähän löytyikin keskusaukion vierellä olevasta ravintolasta, johon muut menivät Kontrollerin ja minun jatkaessa suoraan asemalle. Juna oli laiturilla lähtövalmiina, mutta kavereita vaan ei näkynyt ja junan lähtöön enää muutama minuutti... Yritin soittaa Narkkarille, joka ei vastannut ja menin sitten itse jo junan ovelle kontrollerin jäädessä muiden lippujen kanssa vielä portille. Loppuseurueemme saapuikin juoksujalkaa ehtien junaan juuri ja juuri ennen lähtöä kahden churropussin kanssa, konduktööri oli kyllä siinä portilla puistellut turistitytöille päätään. Onneksi kaverit olivat pistäneet varmuuden vuoksi juoksuksi, sillä he olivat vieläpä muistaneet junan lähtöajan viittä minuuttia myöhemmäksi. Siinä olisikin tullut vähän kalliimmat churrot, mutta saatiin kuitenkin reissun aikana niitä maisteltua. Hyviä olivat ilman kuumaa suklaatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!