Bucketlist: The Atlantic

Katjan edistyneiden ryhmässä tanssiva Machina-Elina on joskus asunut Sevillassa pidemmän pätkän ja kuultuaan meidän reissusta hän lämpimästi suositteli tutustumaan näppärän matkan päässä oleviin Matalascanasiin sekä Cadiziin. Koskapa meillä oli ennen Narkkarin ja Kontrollerin kaupunkiin saapumista hyvin eli kokonainen päivä aikaa, päätimme lauantaiaamuna lähteä pienelle ekskursiolle Atlantin rannalle. Käveltiin siis linja-autoasemalle, ostettiin menopaluu-liput ja ennen bussin lähtöä ehdittiin kuikuilla vielä Trianan puolellekin Guadalqivir-joen yli.

Matalascañasin hiekkaranta oli ehkäpä mahtavin, millä ikinä olen käynyt ja talviturkki lähtikin saman tien ja useampaan otteeseen. Aaltoja oli just sopivasti ja pohja ihanan hiekkainen. Aurinkoa vedettiin antaumuksella ja onneksi oli rasvat mukana, vaikka niistäkin huolimatta enemmän ja vähemmän oli illalla punoitusta itse kenenkin nahassa havaittavissa (ja tänään 15.6. kesii nahka jalkapöytien päältä, kun varpaat vähän kärtsähti). Bussi takaisin Sevillaan lähti illan suussa ja ennen lähtöä vedettiin houkuttelevan näköiset Frappélatet pienessä rantakahvilassa. Uusi suosikki kylmäksi kesänautittavaksi löytyi!

Paluumatka sujui oikein näppärästi, kun bussi reitti jätti El Rocio -nimisessä pikkukylässä käymisen väliin. Väsyneet reissunaiset raahautuivat vielä El Corte Inglesin kosmetiikka- ja ruokaosastoilla hankkimaan välttämättömimmät tarvikkeet sekä kauneudenhoitoa että ruokahuoltoa varten. Koska tavaraa oli _paljon_ otettiin taksi, kuski tosin varoitteli että joutuu kiertämään mutkan kautta. Mehän vaan nyökyltetiin, että joo joo, kunhan kämpille päästään, eikä sen kummemmin siinä vaiheessa asiaa mietitty. Mutkaa tosiaan tuli ja kertaalleen kuski pysähtyi kysymään reitistä neuvoa kollegaltaankin. Nyt jo ruvettiin vähän hommaa ihmettelemään ja kotiin päästyämme alkoi kadulta kuulua enemmänkin meteliä. Siellähän oli oikein kunnon saattueet käynnissä eli Virgen de Macarenan patsasta kuljetettiin ilmeisesti Plaza de Españalta juurikin kämppämme ohitse takaisin Macarenan basilikaan. Oli muuten todella riemukasta yrittää päästä vastavirtaan hakemaan juomavettä kaupasta - totesin yrityksen täysin mahdottomaksi ja suosiolla kiersin lähikauppaan parin korttelin takaa.

Partsilla illan lämpimässä kuikuillessamme kuulostelin, että nyt kyllä ovipuhelin soi ja hetken päästä joku huuteli Biologin etunimeä - vuokraisäntämme Joséhan oli saapunut tarkistamaan, että kaikki oli meillä kunnossa, kun jostain syystä viestit Biologin ja hänen välillä eivät kumpaankaan suuntaan olleet menneet perille. Puheltiin siinä hetki mukavia ja saatiin muutamia vinkkejä paikoista, joissa kannattaisi käydä. Illan päälle suunnattiin vielä keskustaan ja Alamedan Badulaque-ravintolaan syömään, missä multa meinasi hajota kasetti (haitarimies tuli häiritsemään) ennen kuin hyvä ruoka, parempi mieli -tyyppinen ilmiö pelasti tilanteen.