Sienessä

Torstainakin treenattiin ja ennen Rafaelin tuntia piipahdettiin academian konttorin mukavaa tätiä moikkaamassa. Tarkoitus oli lisäksi ostaa koulun oma treenihame, joka oli edellisiltana erään kurssilaisen päältä bongattu. Pikaisten sovitusten jälkeen kaikille löytyi sopiva koko mielestämme varsinaiseen sopuhintaan. Illalle olimme varanneet ajan arabialaiseen kylpylään, joka on suosikkipaikkojani Sevillassa (edellyttäen, ettei samaan aikaan ole kovin puheliaita ihmisiä altailla). Hieronta ja ylipäätään koko altaissa lilluminen tekikin tässä vaiheessa reissua todella hyvää, sen verran kuitenkin oli treenattu ja kävelty pitkin kaupunkia. Mulle osui tietenkin taas mieshieroja ja melkein vedet silmissä siinä mahallani hierontapöydällä makoilin. Ekana sattui oikeaan hauikseeen, sitten vasempaan kyynärvarteen, mutta kaikkein kovimmalle joutui vasen ylätakareisi, jota heppu jynssäsi rystysiä käyttäen oikein antaumuksella. Oisko pientä takakireyttä siis siellä ollunna.. Höyrysauna oli tällä kertaa pieni pettymys, kun ei siellä ollut höyryä eikä saunafiilistä juuri nimeksikään, mutta kylpylässä kannatti tietenkin käydä ihan vain fiiliksenkin takia. Ala-aulassa muita odotellessani kuuntelin musiikkia, kun ilta-aikojen iloksi banosiin oli hommattu muusikot. Kitara ja sello toimivat yhdessä tuossa ympäristössä hienosti. Kylpylän jälkeen ilta jatkui kävelyllä ja päätettiin käydä vielä syömässä. Ilma oli Narkkarin mukaan kuin linnunmaitoa iholla lämpimässä illassa. Mentiin tuttuun Carmelaan ja tällä kertaa sain jälkkäriksi Tarta de limonia. Koostumus ei ollut ihan sellainen kuin olin odottanut, mutta kyllä se hyvälle espresson kanssa silti maistui.

Perjantaina oli viimeiset treenit ja Maijankin abandolao saatiin siihen kuosiin, että päästiin tanssimaan koko pätkää useampaan kertaan. Rafaelin tarantohan jatkui vielä eteenpäin koko kuukauden ajan, eikä siellä päästy biisissä kunnolla laulajan äänenavausta pidemmälle.. Kylläpä silti oli hieno kokemus, mitäpä siitä, ettei viimeiseksi biisin lisätty koputuspiruetti todellakaan irronnut. Siis takakautta oikealla jalalla niin, että pyörähdysten aikana vasemman kengän kärjellä napautetaan musiikin mukaisesti neljä kertaa lattiaa ja päädytään (Rafaelin tekemänä useamman!) pirtsan jälkeen kasvot peiliin päin juuri sillä lailla hienon flamencosti. Tunnin jälkeen yritettiin Kontrollerin kanssa välttävällä espanjalla ilmaista Rafaelille kiitoksemme kurssista ja nyt sitten irtosi maestrolta oikein kunnon hymyä meille. ¡Muchas Gracias Senor Campallo!

Kontrollerin ja Narkkarin kanssa oli ostettu liput vielä yhteen esitykseen Biologin ja Ässä-fanin halutessa keskittyä hieman shoppailuun. Munhan piti tietenkin saada vielä yksi annos Oscaria sekä käydä tarkistamassa nuoren miehen paikallaolo, tallessa oli edelleen. Oscaria tanssikaverina oli meille tuntemattomampi Maribel Ramos, joka alkuun vaikutti melko tiukalta tädiltä. Sitten tapahtui jotain jännää eli kun hiuslaitteesta irtosi pari pinniä (toinen putosi lattialle ja piti jännätä, koska hän siihen liukastuu ja toinen lensi Oscarin päähän hänen ollessaan Javier Riveran vieressä palmastamassa) hän teki siitä hiusten melkein valuessa kasvoille oikein ison numeron ja todella pisti hulinaksi. Tykättiin. Oscar oli tuttu macho-Oscar, ei voi muuta sanoa. Nyt kun osaa jo tunnistaa palojen rakenteita ja melkein sujuvasti tietää mitä salida, escobilla, letra tai remate tarkoittavat ja mihin kohtaan niitä pitää kappaleessa odottaa, oli kiva huomata, että älyää myös, milloin lavalla tapahtuu jotain "säännöistä" poikkeavaa. Näin kävi tällä kertaa, kun Oscarilla jäi koputussarja compakseen mitoitettuna jotenkin vajaaksi ja hän yhtäkkiä aloitti palmastuksen huudahtaen samalla laulajalle '¡Javi!' - ja Javihan jatkoi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oiskohan Oscarilla sattunut jalkaan tai jotain, hieroskeli nimittäin esityksen loppupuolella hieman polven seutuaan.

Maribel Ramos La Zambra (huom! kärkikoputuspirtsa!)

Esityksen jälkeen myös Biologi ja Ässä-fani tulivat ostostensa kera paikalle ja päätettiin kurkistaa vielä Metropol Parasolia. Sehän on ollut aiempienkin reissujen aikana ihan kyllä paikoillaan, mutta näyttänyt aina vähän keskentekoiselta. Nyt alakerrassa "sienten" juuressa (kohdetta kutsutaan siis myös nimellä Setas de Sevilla eli muodosta johtuen Sevillan sienet) oli ravintoloita, välitasanteella päivästä riippuen konserttia tai muuta esim. markkinameininkiä ja Kontrolleri oli selvittänyt myös ylhäällä olevan näköalareitin aukiolon. Ostettiin siis pääsyliput, noustiin hissillä ylös ja apua, kierrettiin se hemmetin näköalareitti siellä hemmetin ylhäällä. Kyllä mua pelotti ja Biologi joutui, kiitos vaan, kädestä pitäen taluttamaan mut reitin loppuun. Ei puhettakaan että olisin sieltä ylhäältä mitään kuvia ottanut, joten ihan vaan juuresta sellainen siis. Pääsylipun ostajat saivat messiin vielä lipukkeen, jolla sai yläkerran baarista drinksut. Juotiin siellä ylhäällä yhdet, minkä jälkeen läksin kämpille kirjoittelemaan postikortteja toisten mennessä vielä syömään.