Kauhun tasapainoa ja tanssin iloa

Maanantaikin koitti (herättiin, nähtiin, syötiin jne.) ja sitä myötä ensimmäiset treenit. Maija oli varannut meidän käyttöömme salin läheltä Santa Maria Blancaa eli kävelymatkaa oli kymmenkunta minuuttia. Sali sijaitsi paikallisen musiikkiopiston tiloissa ja toimi oikein hyvin, oli suihkut ja kaikki, mutta puulattialla koputukset kolisivat vähän turhankin lujaa. Paloksi Maija oli valinnut meille hieman tuntemattomamman abandolaon ja alkulämmittelyn jälkeen aloitettiinkin treenit kuuntelemalla Mayte Martinin levyltä Serenoke-kappale. Sitten tehtiin hieman jalkoja eli koputeltiin koputeltiin sekä lähdettiin rakentamaan koreografian pätkää ja yhtäkkiä (insidevitsi tämäkin hehe!) kaksi tuntia olikin jo ohi. Aamulla oltiin sovittu, että keskipäivällä käväistään tutkailemassa paikallisten flamencoliikkeiden tarjontaa ja käydään jossain kaupungilla syömässä, joten läksimme suoraan salilta keskustaan. Cunalla ensimmäinen pysähdys oli Menkesin liike, joka yllättäen sattui olemaan auki - siellä yleensä ohi mennessämme ovet kiinni. Biologi kokeili flamencokenkiä ja itse ihastuin kauniin murretunsävyiseen kankaaseen eräässä hameessa ja sovittelun jälkeen pitihän se hame ostaa. Niin oli kaunis malli ja väritys. Piipahdettiin myös Casa de la Memoriassa ja ostettiin liput kolmen illan esityksiin, kaunis poika ei nyt ollut paikalla :(.

Seuraava etappimme oli olevan Maijan oma liike Amarguralla. Pienen etsimisen jälkeen se löytyi Ferian kauppahallin takaa ja täällähän me innostuttiin oikein kunnolla. Ostin perusmustan trikoohameen treenikäyttöön, muutkin tekivät hankintoja ja vielä jäi hieman kutittelemaan kokopitkä mekko, jossa rintojen alla pitsinen koriste (joka toki olisi sellainen asu, että tulisi käyttöön vain soolona tanssiessa, mitä ehkä nyt ihan lähiaikoina ei ole tapahtumassa). Onneksi rekissä oli valmiina vain S-koko, jota en edes uskaltanut yrittää tunkea päälle, joten mekko jäi vain haaveeksi. Maijan liikkeen valikoimaa läpikäytäessä ja samalla lörpötellessä aikaa oli huomaamattamme kulunut sen verran, että seuraava kohteemme Flamenco y mas oli ehtinyt sulkea ovensa siestalle, joten jouduimme skippaamaan siellä asioinnin ja päätettiin mennä syömään Alamedalle. Badulaquessa nautitun salaattilounaan ja jälkiruuan jälkeen olikin aika koota itsensä ja suunnata kohti Trianaa ja Rafael Campallon tunteja Manuel Betanzosin koululla.. tässä vaiheessa voi myöntää, että ihan hieman jännitti.

 



Käveltiin siis leppoisaa tahtia joen yli Trianaan ja löydettiin koululle. Ovi oli kiinni, joten hengailtiin siinä kadulla edessä, kunnes yksinäinen mieshenkilö käppäili vesipullo kourassa meidän suuntaan - hengitys salpautui, sillä sehän oli Rafael ja jännitys kohosi huippuunsa. Ei kun sisälle ja ilmoittautumaan, toimiston täti suositteli meitä kokeilemaan korkeimman tason tunnin perässä olevaa keskitason tuntia ja vasta sen jälkeen päättämään, miten viikkoa jatketaan. Pukkarissa, jos mahdollista, jännitti vieläkin enemmän, kun huoneeseen saapunut tyttö yhdellä silmäyksellä päätteli meidän olevan jostain muualta kuin Espanjasta ja kysyi englanniksi, että mistäs te sitten olette. Salissa vallattiin varmuuden vuoksi paikat takarivistä ja jäätiin odottamaan maestron saapumista nyt jo orastavan kauhun vallassa. Eikä ihan syyttä.

Rafael Campallo

Rafael (pieni kiinteäkroppainen tirppanen, ruumiinrakenne kuin höyhensarjan nyrkkeilijä-jalkapalloilijalla, kengätkin jalassa mua korkeintaan olkapäähän ja Biologin mukaan pakara mahtuisi kämmenelle) saapui saliin, hädin tuskin tervehti oppilaita ja heti aloitettiin päkiä-kanta-kanta -koputuksilla, ensin ykkösillä, sitten tuplat ja triplat ja taas alusta. Sitten siirryttiin neljän koputuksen sarjaan, jota tehtiin aikansa, sitten sarja toistettiin tuplanopeudella, eikä aikaakaan kun hiki virtasi oikein mukavasti :). Muutama tyyppi vaikutti jo heti alkuun teknisesti todella taitavilta, mutta kun lähdettiin rakentamaan taranto-pätkää, oli kiva huomata, että pysyttiin takarivissäkin ihan hyvin mukana. Toki näiden taitavien liikekieli oli myös sen näköistä, että tanssittu on melko nuoresta, toiset antaa tasoitusta aloittamalla kypsemmällä iällä... Rafael oli koko tunnin ajan todella vakava ja puhui tiukkaan sävyyn, että jos ei pysty tässä tahdissa matskuja omaksumaan, on väärässä paikassa. Pienestä kovistelusta huolimatta itse tykkäsin kovasti menosta, niin että Biologikin huomasi minun hymyilevän. Tunnin päätyttyä pikavilkaisu kavereihin ja täysin yksimielinen päätös: kyllä me tästä selvitään. Toimiston täti kyllä tätä hieman ihmetteli, kun mentiin maksamaan viikon tunnit. Sitten taksilla pikaisesti kämpille virkistäytymään ja Casalle.

Casalla olivat esiintymisvuorossa ihana Leonor Leal sekä Felipe Mato. Ilta osoittautui siinä mielessä yllätykselliseksi, että Choni Perezin tapaan emme viime kesänä tykänneet Felipestä, joka nyt pisti lavalla ihan hulluksi alegriaaksi siinä määrin, että ihan nauratti. Aivan hulvaton esitys siis! Leonor oli edelleen ihana, mutta jäi hieman vaisuksi Matoon verrattuna. Laitettiin myös merkille, että hänen koputusasentonsa oli melkoisen matala, siihen ei moni pysty. Kaunis nuori mieskin oli taas paikalla ja osoitin häneen kohdistuvan mielenkiintoni menemällä lipunmyyntitiskiä vastapäätä olevan esitepöydän luo ja käänsin hänelle selkäni. Tää on just tää mun ongelma. 

Ps. Jos joku luulee, että mää luulen, että sen kauniin nuoren miehen nimi on Origenes del Flamenco, niin väärässä ootte. En vain halua jakaa sitä tietoa koko maailmalle.. :D