Selitys ja reissun alku

Vaikka lomailu, treenaaminen, töihin paluu ja nyt viimeisenä jalkapallon MM-kisat ovat toimineet tehokkaana esteenä blogituksen päivittämiselle, lupaan täten yrittää parantaa tapani ja ottaa vahinkoa hieman takaisin tulevien päivien aikana. Maanantaina palasin siis Sevillaan suuntautuneelta flamencoreissulta vauhdilla takaisin eli suoraan lentokentältä matkalaukun kanssa flamencoyhdistyksen salille Katjan kesätiivarille. Palataan kuluneeseen viikkoon kuitenkin myöhemmin ja aloitetaan reissusta, jos se jotakuta kiinnostaa. 

Reissuun lähdettiin siis Biologin ja Ässä-fanin kanssa helatorstain jälkeisenä aamuna varhain, mutta aikainen herätys ei yhtään haitannut, kun perillä Malagassa odotteli aurinko. Rautatieaseman Desigual-liikkeestä bongasin heti saman tien putkikassin, jonka sai kylkiäisenä yli 99€:n ostoksista. Kavereiden käyskennellessä muissa liikkeissä kokosin jo mielessäni ostoslistaa tulevan treenikassin hankkimiseksi, mutta sain kuin sainkin vielä pidettyä itseni kurissa. Jätettiin siis matkalaukut säilöön muutamaksi tunniksi ja lähdettiin keskustaa kohti aamiaisen toivossa. Tostadat vedettiin ja sitten lompsoteltiin Malagan historiallisen keskustan kaduilla ja tietenkin myös kaupoissa. Jäätelö maistui, olihan lämpöä yli 30 ja käväistiin rannan tuntumassa ennen Sevillan junaan menoa. 

Tämän kesän asuntomme oli vain n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Santa Justan asemasta barrio Santa Cruzin reunalla. Asunnon omistaja ei itse päässyt meille avaimia luovuttamaan ja asunnolla meitä oli vastassa siivooja, jonka kanssa päästiin yhteisymmärrykseen käytännön asioista, vaikkei mun espanja nyt niin kovin sujuvaa ole (kevään kertailut jäivät siis varsin köykäisiksi). Itse asunto oli varsin mielenkiintoinen kaksine sisäänkäynteineen ja neljään (!) kerrokseen sijoittuvine huoneineen. Arvottiin nukkumajärjestys ja purettiin kamppeet kaappiin ja ruvettiin ihmettelemään että mitäs sitten. 

Nälkähän oli taas päästä yllättämään, joten suupaistiin aiemmilta reissuilta tuttuun Carmela-ravintolaan Santa Maria Blancalle. Gazpachosta oli valitettavasti jätetty kurkkusorbetti pois, mutta kyllä ruoka muuten maistui. Päätettiin lähteä illan päälle vielä keskustaan ja Casa de la Memorialle, missä illan esiintyjänä pirullisen komea Oscar de los Reyes. Voitte kuvitella iloni, kun Casalle päästyämme lippuluukulla päivysti juurikin se kaunis nuori mies, joka viime kesänä onnistui hurmaamaan tummilla nappisilmillään minut. Saatiin liput ja päästiin esitykseen, ei toki ihan parhaille paikoille, kun ei aivan jonon keulille ehditty. Oscar oli jälleen miehekkään hyvä, mutta tällä kertaa myös Choni Perez, josta ei edellisellä kerralla oli pidetty, veti hienosti veikeän ilkikurisen viuhkaguajiraksen sopiessa hänelle kuin nyrkki silmään. Sittenpä olikin aika mennä jo nukkumaan, sillä uudet seikkailut odottivat meitä heti aamusta..

Oscar de los Reyes, Choni Perez, Jesus Corbacho, Tino