Keikkaa pukkaa

Melko tiivistahtista on meno ollut viikolla, sillä töiden ja puolentoista tunnin flamencotreenin jälkeen suuntasin maanantaina Hartwall Areenalle Bo Kaspers Orkesteria ja Eva Dahlgrenia kuuntelemaan. Tykkään siis kummastakin kovasti paljon, mutta tunnelma keikalla oli hieman jäykähkö, ehkä paikasta ja ylipönöttävästä yleisöstä johtuen. Näinpä nyt kuitenkin sen, että BKO:n basisti Micke Malmgren laulaa (!) ja lisäksi mukana oli jälleen kahden miehen vahvuinen torvisektio. Kyllähän se trumpettisoolo Vi kommer aldrig att dö -biisin alussa on melko sävähdyttävä, vaikkei poskihalituttuni Peppe Asplund enää sitä ole Orkesterin mukana soittamassa, vaan keskittyy omaa jazzimpaan soolouraansa Ruotsissa.

Eva D:n olen nähnyt viimeksi Savoyssa monologia pitämässä, joten oli mukava kuulla nyt häneltä vaihteeksi kunnon keikka. Kitarassa oli entinen BKO:n kiertuekitaristi Ola Gustafsson ja ihanasti tuli vanhoja suosikkejani 90-luvulta (Kom och håll om mig, Jag är Gud, Allting om igen..). Harmittaa vaan artistin puolesta, että pässimpi yleisönosa lähti pois kesken keikan. Oli vissiin kova kiire kotiin? Mulla ei ollut, encorekin olisi kelvannut, mutta sitä ei tullut.

Tiistaina oli sitten lähtö Tallinnaan Robbien keikalle. Lääkärit olivat melkein kieltäneet häntä esiintymästä kipeän selän takia, mutta keikka vedettiin nappien avulla kunnialla loppuun. Plussaa tulee siitä, että molemmat artistit aloittivat juuri silloin kuin oli luvattu ja muutenkin kaikki sujui erittäin jouhevasti, vaikka yleisöä oli paikalla äbaut 60 000 henkeä.. Turvatarkastus oli perusteellinen ja pari mun laivalta ostamaa Twix-patukkaa ratsattiin pois käsilaukun uumenista (onneksi oli toisessa taskussa vielä lisää patukkaa).
Paremmat alla olevista keikkakuvista ovat matkakumppanini ottamia, omalla puhelimella tuli kovin p****a jälkeä.

Puhkikuluneet Kedsit viimeisellä reissullansa

  

Olly Murs veti oivan lämmittelysetin

Väkeä oli kuin pipoa :)

Artisti laskeutui yleisön eteen tuon pään päältä vaijerin varassa

 

 

 

 

Keikan päätyttyä vähän jännitti, miten päästään ihmismassasta takaisin hotellille, mutta poliisi olikin sulkenut Narva Maanteen autoliikenteeltä miltei keskustaan saakka ja siellä sitä sitten dallailtiin keskellä tietä muun kansan kanssa kuin sopulilauma konsanaan. Viru-hotellin lämmössä oltiin reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen ja ihan pikkuisen väsytti, kun keikallakin ehdittiin seisoskella jo yli neljä tuntia.