Pyhän aikana tyhjentelin reippaasti digiboksin kätköjä ja katsoin pois kaksi erittäin vaikuttavaa ja vangitsevaa dokumenttia. Toinen herrasta nimeltä Philippe Petit.
 |
| Philippe Petit - Man on Wire |
Toinen dokumentti kertoi performanssitaiteilija Marina Abramovićista ja hänen vuonna 2010 New Yorkin Museum of Modern Artissa eli MoMA:ssa pidetystä retrospektiivinäyttelystään The Artist Is Present. Melko heviä on ollut taiteilijan elämä ja välillä ihan pahaa teki katsoa klippejä aikaisemmista performansseista (esim. Nainen ja Mies, taiteilijan silloinen partneri sekä taiteen tekemisessä että elämässä, istuvat vastakkain ja vuoron perään läpsivät toisiaan kasvoihin. Tai Nainen ja Mies kävelevät tai juoksevat toisiaan päin. Siis törmäten enemmän tai vähemmän vauhdilla. Tiiätte sen äänen, kun luu osuu luuhun tai johonkin muuhun yhtä kovaan materiaan. Au.). Heveintä oli silti katsoa retrospektiivin viimeisintä osaa, jossa taiteilija oikeasti oli läsnä koko näyttelyn aukioloajan istuen tuolilla ja yleisö jonotti päästäkseen istumaan häntä vastapäätä. Katsokaa tämä, jos siihen on joskus mahdollisuus. Ihan jäätävä.
Tuli katsottua vielä lisäksi myös dokumentit Sofi Oksasesta sekä luontotoimittaja Kimmo Ohtosen norppauinnista, jossa toimittaja vetäisi saimaannorpan suojelemiseksi uimalla Savonlinnasta Lappeenrantaan. Pitänee vielä katsoa Kuningas Litmanen, vaikka tämän olen nähnyt heti ensi-iltaviikonloppuna elokuvateatterissa. Oli muuten mahtava fiilis, kun porukka repesi salissa tuulettamaan aina Litin tehdessä maalin :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!