Kone

Tällä viikolla en ole töiden, flamencon ja nukkumisen lisäksi ehtinyt tehdä yhtään mitään. Klo 4.45 herätykset ja töihin heti aamukuudelta ehtiminen ei onnistu, ellei kehitä lähes konemaisia rutiineja. Seuraavan päivän vaatteet valmiiksi illalla, aamiaistarpeet koko viikoksi hankittuna ja hyvien yöunien varmistamiseksi korvatulpat, puhtaat lakanat ja stereoissa (jotka ajastetaan pois päältä) lempimusaa. Ei telkkaria, iltaisia puheluita tai muita menoja. Ei mielellään myöskään päikkäreitä, jotka saattavat sotkea yöunen - mikä tapahtui keskiviikkona, kun Lemmen viemää uuvutti mut ja nukahdin tunniksi istualleni.

Lauantaina aina hieman helpottaa, joten illaksi oli tanssikavereiden kanssa buukattu meno Pakko tanssia -ohjelman suoran lähetyksen kuvauksiin. Oli hauska nähdä, miten tuollainen lähetys saadaan aikaiseksi ja tietenkin oli mahdollisuus nauttia mahtavista esityksistä. Sami Saikkonen (mikä karisma) hurmasi tämän tädin ja sainpahan häneltä sitten lentosuukonkin katsomoon.. Machina pääsi jatkoon UMC:n kanssa eli ilta päättyi juuri niin kuin pitikin, oikeat ryhmät finaaliin! Kädet hellinä ja kurkku karheana kotimatkalle ja kotona katsoin vielä Machinan vedon boksilta kolmesti läpi. Järkyttävän hieno Katjan juuri tätä semifinaalia varten tekemä koreografia ja upeat tanssijat kauniina batoissaan. Me gusta, me gusta mucho.