Kävin viikonloppuna myös käyttämässä pari miltei vanhentumaan ehtinyttä Finnkinon sarjalippua, jotka ovat mitä mainioin keksintö etenkin silloin, kun muistaa ostaa Hulluilta Päiviltä niitä uuden satsin - olisihan silkkaa hulluutta olla ostamatta, kun leffaliput ovat nykyään niin hiton kalliita! Säästin Ironman3:n tuleville viikonlopuille tahi arkivapaille, mutta tässä tiedoksenne syy, miksi Tropic Thunder on mielestäni hyvä elokuva. Alamittaisuudesta ja piilokoroista viis, eiks hää oo ihan ihana!?!?!?!
Katsannossa tällä kertaa olivat tanskalainen Jahti (Mads Mikkelsen!) sekä Tarantinon Django Unchained. Kummastakin tykkäsin, mutta oikeasti, voiko elokuva jossa on Christoph Waltz, koskaan olla huono - retorinen kysymys, johon vastaan itse, että ei voi! Väkivaltaahan ei elokuvasta puuttunut ja pahimmissa kohdissa piti ihan laittaa silmät kiinni + kädet korville, mutta harvoinpa olen tullut salista ulos tähän malliin hymy huulilla. Outoa, mutta totta! Samat fiilikset olivat kuulemma olleet Time-baarin Antilla, joka oli nähnyt leffan lauantaina. Janoissani päädyin leffan jälkeen Timeen juomaan yhden low alc - Stowford Pressin ja oltiin Antin kanssa yhtä mieltä myös siitä, että Leonardo Di Caprio vain paranee vanhetessaan (Veritimantti, Hoover ja The Departed muina esimerkkeinä). Djangossa oli muutenkin oiva casting, vanha suosikki Don Johnson herkullisena Big Daddynä sekä yhden kohtauksen mittaisessa pienessä sivuroolissa Lee Horsley. Jos joku on nyt niin vanha, että on nähnyt Nero Wolfe -sarjan, jossa William Conrad esitti tätä orkideoja viljelevää dekkaria, niin saatatte muistaa Horsleyn hänen apulaisenaan Archiena. Thank you Quentin!
Don Johnson: Heartbeat kitarassa Dweezil Zappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!