Suklaata ja jalkapalloa ja Rupert

Olen ihan koukussa Milkan maitosuklaaseen. 300 gramman levy menee kerralla ja useampana iltana viikossa kevyesti, joten nyt kun jätin nuukuuttani (!) kesäpassin ostamatta ja polkupyörästä on kumit vaihteeksi puhki, on pitänyt keksiä muuta riekkumista. Lenkkarit siis jalkaan ja menoksi. Suuntana on siis päivänä muutamana ollut Käpylän nurmikentät ja Helsinki Cup, siellä pelissä mukana mm. kummipoika Petsku sekä useammankin työkaverin jälkikasvua. Eilen sateli hieman vettä, mutta sehän ei menoa haitannut, kun säätiedotuksia seurattuani muistin ottaa sadetakin ja sontikan mukaan. Termari toki sitten jäi eteisen lipaston päälle. Tänään oli sitten ihanasti lämmintä, vaikka välillä hieman pilvistä. Kuusi tuntia tuli hilluttua kentän reunalla hyvässä seurassa ja saatiin kannustettua kummipojan joukkue omassa sarjassaan 16 joukkoon!

Vilkuilin eilen illalla myös Suomen ensimmäistä matsia naisten EM-turnauksessa samalla kun aloittelin Rupert Everettin elämänkertaa Vanished Years. Kaunis mies. Rupertista tuli mieleeni eräs toinenkin Rupert, joka taannoin piti työporukan pienryhmällemme englannin keskustelukerhoa. Tultiin tosi hyvin juttuun keskenämme ja tarjoilin aina silloin tällöin nähdessämme suklaata, mutta jäin kuitenkin vähintään rinnanmitalla kakkoseksi hänen perustettuaan sittemmin perheen suomenruotsalaisen lääkärin kanssa. Tää on just tää mun ongelma.