Latmask

Laiskamato sai vallan, enkä ainakaan vielä toistaiseksi hankkinut kesäpassia Happysouliin. Kuntoilun ja hyppelehtimisen sijaan (no, kerkesin kyllä tässä välissä vetää lenkkarit jalkaan ja kiertää 40 minuutin lenkin, en juosten tietenkään) olen lukenut Brucen elämänkertaa puistossa nahka ruskistuen, lakannut kynsiä ja yrittänyt jälleen tyhjennellä digiboksia, jotta sinne jotain vielä kesän aikana saisi tallennettua. Ruotsin tv:sta on tullut seurattua Koston jäätyä tauolle (haa, paljastus!!) sarjoja Whitney, Necessary Roughness ja Nashville, jotka kaikki ovat harmitonta ajanvietettä ja on niissä hieman silmänruokaakin, sitä kun ei koskaan voi olla liikaa. Lisäksi katsoin dokumentin Take Thatin yhteenpaluusta. En mää ollut muistanutkaan, että 90-luvusta on niin kauan ja kuinka nuoria pojat on aloittaessaan olleet. Pitääpä kaivaa pari levyä tuolta sekaisesta hyllystä ja kuunnella hieman ennen Robbien elokuista keikkaa. Look back, don't stare!

Tein eilen pitkästä aikaa lounasevääksi muuta kuin pastaa. Pistin uunivuokaan kesäkurpitsaviipaleita, päälle mausteista jauheliha-ranskankermamössöä ja tomaattia sekä mozzarellaraastetta. Namiskuukkeliahan se oli, piti oikein itseään siitä hyvästä kätellä.