Töitä ja tanssia

Paluu talvilomalta töihin alkoi maanantai-illan päivystyksellä (päivystystä oli myös tänään), kun tanssitunteja ei ollut Katjan ja Machinan porukan valmistautuessa Savoyn esityksiin. Myöskään tiistaina minua ei treenisalilla näkynyt, koskapa olin tietystikin Savoyssa. Katjan oma osuus Cleaning Womenin kappaleeseen Scythians (hieno!) oli viimeistellympi ja Machina vieläkin parempi kuin lokakuisen ensi-illan jälkeen muistinkaan. Morenten musiikki, jota olen viime kuukausina kuunnellut todella paljon ja Helena Roivaisen valaistus pukujen ja tietenkin loistavien tanssijoiden kanssa sai aikaan sen, etten tällä kertaa kyennyt kyyneleitäni pidättelemään, vaan jo Guern Irakin aikana piti kaivaa nessu hihasta. Pidin myös Concha Jareñon Katjalle ja Emilia Aholle tekemästä Alfa-Betasta, missä siinäkin modernimpi flamenco yhdistyi hieman perinteikkäämpään ilmaisuun. Tiistai-illan esityksen päätteeksi kuultiin vielä Katjan ja Emilian sekä Machinan tanssijoista Paulan ja Even mietteitä ja pääsinpä myös itsekin esittämään yleisöosuudessa kysymyksen Machinan mahdollisesta maailmanvalloituksesta. Jatkoa lienee luvassa sekä Katjan ja Empun yhteiskoreografioille että Machinalle, näin olin päättelevinäni. 

Näin myös keskiviikon esityksen ja silloinhan mää vasta pillitinkin, olin siis ihan järkyttynyt. En vaan voi käsittää. Pieniä yksityiskohtia, joihin täysin maallikko ei välttämättä edes osaa kiinnittää huomiota, kun itsekin hokasin vasta kolmannella kerralla, sopivassa määrin kunkin tanssijan omaa liikettä ja ilmaisua, Katjan mielestäni täysin poikkeuksellinen biisin taju, itse ryhmä.. Nää tyypit on vaan niin hyviä. Alfa-Beta oli keskiviikkona hieman vapautuneempi, mikä on ihan ymmärrettävää, kun teoksen tekoon oli ollut vuodenvaihteessa käytettävissä vain kolme viikkoa (yleensä kuulemma treenataan kolme kuukautta) ja ehkä myös äänentoisto oli parempi. Toki istuin kolme riviä edempänä, mikä sekin saattoi vaikuttaa siihen, että koputukset kuuli paremmin.

Torstain treeneihin kävin pikaisesti noutamassa korjauksessa olleen batani ja voi pihkura sentään nyt taitaa edessä olla batatekniikan uudelleen opettelu. Lyhennetty helma liikkuu siis _täysin_ eri tavalla kuin aiemmin, mikä aiheuttaa sen, että jalkaterä pilkottaa noston aikana helman alta juuri niin kuin ei missään nimessä pitäisi. Erityisesti koreografiassa takakautta tehtävät nopeat taivutuspirtsat on murheena, kun jalka on auttamatta ulkona ja helma just väärässä paikassa, kun pitäisi jo tehdä seuraava liike. Hitsi. Ei auta tähän kuin treenaaminen. Otin ensimmäistä kertaa käyttöön uudet limenvihreät kenkäni, hyviltä tuntuivat, vaikka malli nousee jalkapöydän päällä korkeammalle kuin aiemmissa malleissa. Sain tietenkin heti potkaistua naarmut sekä kenkien että oman nilkkani nahkaan siinä helmoja heilutellessani. Joonaskin oli meillä taas säestäjänä ja sain hommattua hänen uuden levynsä siinä samalla. Vielä en ole kuuntelemaan ehtinyt.

Eilen käytiin sitten flamencoyhdistyksen festaritalkooporukan kanssa tutustumassa uuden peñan remontin alla oleviin tiloihin. Toivottavasti olisi pian valmista, kun nykyisen tilan ison salin lattia alkaa olla pilalla vuotavan katon takia.. Puheiden ja cavan nauttimisen jälkeen mentiin hohtokeilaamaan, olipas sekin pitkästä aikaa hauskaa!! Mä kun olen periaatteessa kaikissa palloilulajeissa synnynnäisesti melko hyvä (sekä yllättävän kilpailuhenkinen), niin alkuun otti tietenkin hieman päähän, kun en löytänyt oikeanpainoista keilapalloa enkä yllättäen myöskään tekniikkaa ja perhana annoin turhaan kokonaista kolme kierrosta tasoitusta vetämällä kaikki pallot kouruun!! Onneksi löytyi kasipallo, sain vihdoin rytmistä kiinni, vedin muutaman täyskaadon ja otin kaverit kiinni pisteissä. Täytyy päästä pian kokeilemaan uudestaan :).

Töissä oli taas mielenkiintoista ja huomenna jatkan ympäristömateriaalien päivitystä ja kesälomalistatkin pitäisi kirjoittaa puhtaaksi. Nyt otan loppuillan meleko rennosti ja fanitan Tähdet, tähdet -ohjelman housebändiä!

Päivystyksen jälkeen voi vähän herkutella?