TSFE eli kaikkea etsimässä

Fanityttö käväisi keikkamatkalla eli kun John Mayeriä ei näköjään millään ilveellä saada Suomeen, vaikka käykin Tanskassa ja Ruotsissa, tein pari viikkoa sitten pikavisiitin Tukholmaan. Aamupäivälle oli varattuna ryhmätreenit, joten tosi pikapikaa piti rientää salilta kotiin ja suihkunraikkaana sitten lentokentälle. Onneksi junayhteys toimi, eikä lähtöjä oltu peruttu, niin kuin joskus käy. Lentokin sujui hyvin ilman kommelluksia (tuoreessa muistissa vielä Oulun reissu, jossa kapteeni veti koneen kesken laskeutumisen takaisin ylös syystä että näkyvyys oli niin huono!) ja ennätin juurikin sopivasti keskustaan vievään bussiin. 

Olin ajatellut ottaa pienet tirsat ennen Globenille suuntaamista, mutta se jäi vain haaveeksi, sillä hotellin uumenista kuului vasarointia melkein 45 minuutin ajan putkeen - tästä lähti kyllä hotellille palautekyselyn kautta viestiä takaisin kotiin päästyäni. No, onhan se silmät kiinni makoilukin jonkinlaista lepoa, vaikken unta saanutkaan. 

Metroyhteydet olin varmistellut jo etukäteen, joten Globenille pääsin näppärästi ja hyvissä ajoin. Ostin merchandise-pöydästä t-paidan ja nyt korttimaksupäätekin toimi - viimeksi JM:n keikalla oli häikkää suomalaisten luottokorttien kanssa. Vähän oli nälkä, kun en sitten aamiaisen ollut mitään suuhuni ehtinyt pistää, joten ostin puolikylmän hodarin ja omenamehun, jotka auttoivat pahimpaan hätään ja eikun omalle paikalle istumaan lämppäriä kuuntelemaan. Niin kuin viimeksikin, lämppärinä toimi Andreas Moe ja ihan kivasti hän musisoi tälläkin kertaa. Oli kiva myös seurata lavanvaihtotapahtumia ja ensimmäistä kertaa osui silmään sellainenkin juttu, että mikrofonin korkeus lattiasta mitataan ja vielä tarkistusmitataan ennen keikan alkua artistia varten. Oispa kiva olla sellaisessa hommassa!

Itse John Mayer ei pettänyt, vaan veti hyväntuulisena aivan loistavan keikan, joka koostui viidestä episodista: Full Band, Acoustic, John Mayer Trio (eli samalla kertaa tuli tsekattua muutaman biisin verran myös liki legendaaristen Steve Jordanin ja Pino Palladinon kompittelua), Full Band toistamiseen ja viimeisenä JM säestämässä itse itseään valkoisella pianolla. Taustalla pyörivä videomatsku tuki musiikkia hienosti ja kyllä mää vaan niin tykkäsin. Ei olisi malttanut kuviakaan ottaa, mutta pitihän niitä nyt muutama sentään... 

Keikan jälkeen viisaana seurasin hallilta lähtevää porukkaa Gullmarsplanin metroasemalle, jolta kulki kaupunkiin päin kolme linjaa (Globenia lähimmältä vain yksi, huom!), joten pääsin parin minuutin päästä lähes tyhjään metroon ja muutamassa minuutissa takaisin keskustaan. Tässä vaiheessa nälkä oli jo melkoinen, hotellihuoneeseen mukaan lähti lähi-Mäkkäristä kolme hampurilaista ja pullo vissyä. Aamulla ei onneksi ollut kentälle mikään kiire eli vedin buffet-aamiaisen kitusiin oikein huolella.