Yksi ja toinenkin keikka

Ihanaa saada viettää pääsiäistä ihan vaan itekseen niin, ettei tarvi tehdä mitään tai mennä minnekään, jos ei huvita. Univelkaa on nimittäin taas päässyt kertymään ja viikolla väsy on iskenyt parhaimmillaan jo ennen iltayhdeksää - nyt on siis aika levätä. 

 

Muutamia menoja on ollut kalenterissa viime postauksen jälkeen; niistä ensimmäisenä Carola Häggkvistin keikka, jonne onnistuin saamaan lipun ällistyttävän hyvälle paikalle, kun lunastamattomia varauksia oli muutoin loppuunmyytyyn konserttiin vapautunut. Vitosrivin keskeltä pääsin ihailemaan 80-luvulla paljon C-kasetilta kuunneltua edelleen todella kauniisti soivaa ääntä ja itkuhan siellä pääsi jo heti ensimmäisen kappaleen aikana. Främling oli sovitettu slovariksi, mutta kuultiin onneksi viimeisenä encorena vielä oikeanlaisenakin versiona. Oli kyllä hienotunnelmainen konsertti ja vaikka välissä oli vähän tuntemattomampiakin kappaleita, kaikki kasarisuosikit tuutista tulivat ja pähkinöinä ollut yleisö pääsi tanssimaan ja laulamaan mukana. Kitaran varressa oli Salem Al Fakirinkin bändissä ollut übercool tyyppi, jonka nimen olen kyllä valitettavasti unohtanut.. Bändi oli muutenkin hyvä ja stemmalaulu soi kauniisti.

Nuoruuden idoli

Työkaverin kanssa käytiin viikkoa myöhemmin katsastamassa jälleen yksi iso artistinimi eli Katy Perry. Hieman oli hämmentävä kokemus eli ylipitkä keikka oli useine asunvaihtoineen tungettu ihan liian täyteen erilaisia elementtejä (kissaa, hevosta, avaruutta, perhosia, Egyptiä, päivänkakkaraa, ysäridiscoa jne.) ilman selkeää dramaturgista kaarta ja kun Ms. Perry ei mielestäni ole mitenkään erityisen karismaattinen tai laulullisesti ylivertainen esiintyjä, oli vähän outo olo jälkeenpäin. En selvästikään kuulunut kohderyhmään ja lämppärinä esiintynyt Charlie XCX jäi mieleen parempana vetona.

Ennen ihan hullua keltaista viikkoa äiti tuli kaupunkiin ja käytiin tyttöjen risteilyllä Tukhomassa. Täydensin jälleen kosmetiikkavarastoja ja ostin tuoksutuotteita Sephoran ja Victoria's Secretsin liikkeistä ja petyin pahan kerran, kun suosikkipaikkani Montis oli lopettanut Gallerian-ostoskeitaassa. Jäi sitruunasorbetti ja maistuva suklaajäätelö saamatta, tiedä sitten miten jatkossa, kun paikkaa ei netistäkään mistään uudesta osoitteesta löytynyt. Kummitytön Pimpulalle ostin laivalta Ted Bakerin pussukan, joka oli saamistani vuolaista kiitoksista päätellen eri mieluisa <3<3. Itsellenihän olin ostanut uuden pussukan ja iPhonen suojakuoren jo aiemmin, kun piipahdin ystiksissä.

Tediä taas, kyllä kelpaa!

Viikko sitten oli taas flamencoesityksenkin vuoro, kun Savoyssa nähtiin Flamenco Universal -niminen teos. Vähän hämmentävä olo jäi tästäkin esityksestä (harvemmin tekee mieli suorastaan sanoa, etten tykännyt), vaikka laulaja Victor Carrascoa olisin mielelläni kuunnellut pidempäänkin. Kitaristi Juan Antonio Suárez "Cano" oli tietenkin taitava, mutta jotenkin palaset eivät nyt loksahtaneet kohdilleen, eikä tanssija Alfredo Losan voimallinen rynttääminen siguiriyasta lukuun ottamatta oikein puhutellut minua. Alfredo piti viikonlopun aikana myös kurssin, jolle en valitettavasti päässyt töiden takia osallistumaan. 

Olen minä itsekin tanssinut ja nyt pyhinä käväisen salilla treenaamassa tekniikkaa ihan omin päinkin. Morenten bule alkaa olla puolivälissä ja takapotkupalmastreenini (joukkoliikennevälineissä on kiva hämmentää kanssamatkustajia) ovat tuottaneet tulosta, vaikka tätä biisiä emme ole missään esittämässä. Eilisissä treeneissä meitä oli pyhien lähestyessä paikalla vain kolme, mutta opemme Laura heitti sellaiset jalkatreenit (pirtsoista puhumattakaan), että pitkän ja jo valmiiksi askelrikkaan päivän päätteeksi lihakset olivat ihan muusina.. Olen myös yrittänyt painaa mieleeni Katjan tuoreimman tiiviskurssin materiaalia videon perusteella, kun viime viikon aloitustunnin jälkeen seuraavan kerran tanssitaan vasta viikon päästä. Vähän perinteisempi tientos-tangos tällä kertaa käsittelyssä, mutta onpas siellä yksi koputus, joka ei ihan heti irronnut. 

Flamencoa on luvassa kovasti loppukevään ja kesälläkin. Toukokuussa Olga Pericet pitää tiiviskurssin, jolle olen jo ilmoittautunut ja kuun lopussa vedämme jälleen Arcangelin fandangon pikkuryhmällä yksissä flamencokinkereissä. Kesäkuussa lähden Kuopioon katsastamaan Marco Floresin teoksen Laberintica.. En millään malttaisi tätä odottaa!