Oli kesä, oli loma!

Niinhän siinä sitten kävi, että kesäflunssa rupesi ahdistamaan viimeisen työviikon puolessa välissä, mutta näppäränä tyttönä kävin hakemassa apteekista sinkkitabletteja. Nehän yllättäen toimivatkin eli pahimmat oireet menivät ohi kolmessa päivässä. Tampereen reissulla oli kuitenkin hieman puolikuntoinen olo, mutta onneksi pärjäsin noiden imeskelytablettien ja nessujen avulla.

Tampereella oli flamencofestarit ja vaikka tänä vuonna en kursseille osallistunutkaan, ohjelmaa riitti. Perjantaina läksin töistä suoraan pienellä kiireellä junalle ja junasta hotelliin. En juuri ehtinyt siinä edes levätä, kunhan ripustin vaatteet kaappiin ja otin pikaisen suihkun, ennen kuin läksin taksilla kohti Sorin Sirkusta, jossa illan esitys oli. Luvassa oli bata de colaa oikein urakalla eli Maija Lepistön bataprojektin loppunäytös Fucsia, vino y fandango, jossa tanssi Ässä-fanin lisäksi useampikin vuosien varrelta tuttu tanssikaveri, sekä Maijan ja Marja Rautakorven yhteinen uusi teos Batácora. Hienosti meni Ässä-fanilla ja kavereilla, vaikka yhdessä biisissä piti hieman jännittää, saako toinen porilaiskamu huivinsa käsiin oikein päin. Sai kyllä, enkä usko että kovinkaan moni ongelmaa ehti edes huomata, sen verran hyvin Jenny paikkasi tilanteen. 

Väliajalla ehdittiin jutskailla kavereiden kanssa ja tein myyntipöydästä yhden täsmäostoksenkin. Jostain syystä pari viikkoa aiemmin tuli polttava tarve saada keltainen viuhka ja kengät, ja kuinka ollakaan se viuhka löytyi nyt tuolta Tampereelta! Kenkiä ei ole saanut laitettua ihan vielä tilaukseen, kun en ole päässyt mallista itseni kanssa sopuun. On niin monta kaunista mallia Begoña Cerveran mallistossa nimittäin.. Tauon jälkeen palattiin takaisin saliin ja voi että, miten ihana esitys Maijalta ja Marjalta sekä muusikoilta nähtiinkään! Toivottavasti tuo Batácora saa vielä muita esityksiä Suomessa, haluan ehdottomasti nähdä sen uudelleen. 

Narkkarin kanssa napattiin esityksen jälkeen bussi keskustaan ja hänen jatkaessaan matkaa omaan majapaikkaansa minä suuntasin hotellille. Väsy oli jo flunssatilankin takia, mutta jaksoin sitten jopa höpötellä puhelimessa, kun rakas ystäväni yllättäen rimpautti perjantai-iltansa ratoksi. 

Luottokaverit jalassa :)

Lauantaina festivaalihässäkkä jatkui pitkälle iltaan eli aamupalalla piti tankata oikein huolella jotta jaksaa. Aamiaisen lomassa luin Hesarin, Aamulehden ja HBL:nkin niin tarkkaan, että vasta lopetellessani huomasin naapuripöydässä istuvan tanssikaverin Janitan, jonka kanssa sitten siinä hekoteltiin hetki - hekään eivät viereen tullessaan olleet minua noteeranneet. Olin alunperin miettinyt, että jäisin hieman pidemmäksi ajaksi huoneeseen lepäilemään, mutta luovutin kuitenkin huoneen normaalisti puolilta päivin ja läksin kaupungille. Ässä-fanin kanssa oltiin sovittu näkevämme ennen illan pääesitystä ja ennen kuin hän tuli keskustaan ehdin kahvitella ja vähän sovitella vaatteita Stockan alennusmyynneissä. Flamencofestareiden ohjelmaan kuului lauantaina myös seminaari, johon päätimme mennä kuuntelemaan; keskustelu olikin ihan mielenkiintoista, sillä paikalla oli flamencon aktiiviharrastajia Helsingistä, Tampereelta ja myös Oulusta. Aivan salaa ja tietämättäni entisessä kotikaupungissani on ollut flamencotoimintaa jo 80-luvulla! 

Nälkähän siinä seminaarin lomassa jo ehti tulla ja päätettiin yrittää päästä Tampereen suosituimpaan pizzeriaan eli Napoliin maistelemaan. Alkuun näytti huonolta, sillä jonoa riitti ulos asti, mutta onneksi se liikkui ja päästiin alle 10 minuutissa jo kadulta tuulikaapin puolelle. Tarjoilukin pelasi ja saatiin ruoka eteen nopsaan, eikä onneksi tarvinnut pettyä, pizza maistui kyllä (salaattipöytä oli kyllä pienoinen pettymys). Kun kerran vieraalla paikkakunnalla on ravintolaan asti mennyt, niin otettiin päälle vielä jälkiruokakin ja kylläpä passionjuustokakku espresson kera oli nannaa! Täydellä vatsalla oli hyvä lähteä kävelemään kohti Tampere-taloa. Eipä kuitenkaan Oulun Da Mario kohdannut voittajaansa, siellä on vielä maukkaammat pizzat ja eritoten salaatti!

 

Pääesitys eli Patricia Guerreron Catedral ei pettänyt, vaikkakaan ei ollut minulle yhtä tunteikas kokemus kuin Helsingin flamencofestareiden Rafi Carrascon esitys. Hieno puvustus ja José Angél Carmonan lisäksi laulaneet kaksi gregoriaanista kirkkolaulajaa antoivat oman säväyksensä esitykselle. Tämäkin kannatti ehdottomasti nähdä, eikä ihme sillä esitys on palkittu Sevillan flamencobiennaalissa parhaan esityksen palkinnolla toissa vuonna. Pää täynnä flamencoa oli hyvä lähteä yötä myöten paluumatkalle Helsinkiin. Ensi vuoteen sitten, Tampere!

Niin kuin moneen kertaan olen todennut, on eri kiva lähteä lomareissulle jo edellisen viikon puolella ja kun maanantai koittaa, onkin jo ihan levännyt olo. Tampereen jälkeen kävin kotona ottamassa muutaman tunnin välikuoleman ja nappasin mukaan viikolla valmiiksi pakkaamani laukun suunnaten kohti lentokenttää ja Oulua. Kesäsää oli sielläkin ja heti sunnuntaina käytiin katsomassa hautausmaalla, että kaikki on kunnossa ja kasteltiin kukat. 

Maanantaina sain pieniä miesvieraita, kun Mehmeli ja Nötterö tulivat kylään. Lähdettiin sitten käymään hieman kartsalla ja yllättäen päädyttiin torille jäätelölle... kyllä se vaan kuuluu kesään! 

Takaisin vanhempien luo päästyäni pitikin sitten pakata laukku uudelleen, kun Affe ilmoitti lähtevänsä mökille ja Jääliin tarvittiin lapsen- ja kissanvahtia. No minähän sinne sitten läksin ja vietin kummipojan ja kissakaksikon Vili & Kerttu kanssa muutaman päivän. Just nämä päivät ol vähän pilvisempää eli bikineitä ei tarvinnut kassista kaivaa; lötköttelin siis sisällä ja yritin pitää lapsen ruuissa. Loputkin flunssasta siinä lepäillessä läksi ja sain jalkapallon MM-kisojen seurannan lomassa katsottua Handmaid´s Talen ekan sekä Game of Thronesin seitsemännen tuotantokauden kokonaisuudessaan ja luin vielä Saara Turusen Rakkaudenhirviönkin. Kissoista erityisesti Vilin kanssa tultiin hyvin juttuun ja hän hyppäsi usein syliin kehräämään telkkaria katsellessani.

Kummipoika Kultapoika toivoi ja sai mansikoita

Kaupungilla käytiin muutamaan otteeseen (vaikka kyllähän tuo Oulun keskusta tätä nykyä on perin näivettynyt) ja torikahvitkin maistuivat sekä äidin ja isän että BKO-kaverini Lissan kanssa. Pitkästä aikaa käytiin myös ajelulla ja tehtiin mutka Nallikariin Potnapekan perässä. Kuinka ollakaan siellähän olivat ihanat pienet pojat kyydissä ja kun isänsä lähti hakemaan matkasta unohtuneita uimahousuja, minä päivystin rantaleijonien kanssa Naltsussa hetken. Kummityttö Pimpulan synttäreitäkin vietettiin ja pienten poikien kanssa koettiin paikallisbussissa jännittäviä hetkiä, kun bussi ei ajanutkaan ihan suorinta reittiä, eikä oltu ihan varmoja, millä pysäkillä meidän pitää jäädä pois. Onneksi päivänsankari tuli meitä pysäkille vastaan :)

Rantaleijonat Nallikarissa

Mahtavat kesäkelit ovat jatkuneet koko Suomessa viikkojen ajan ja niinpä läksimme isolla porukalla mökille. Hyttysiä ei ollut nimeksikään, eikä tänä kesänä myöskään paarmoja, joten mikäpäs siellä oli ollessa. Affe, vaimonsa sekä Longi tekivät metsähommia ja kaatoivat piha-alueelta kymmenkunta puuta. Pojatkin, Nötterö pienimpänä etunenässä, tekivät myös töitä eli kuskasivat oksia sivummalle. Lisäksi innokkaat kalamiehet kävivät järvellä ja minäkin vähän soutelin, ja kävin myös uimassa sen verran, että voin sanoa käyneeni uimassa. 

Tämä oli hyvää

Kirkollakin tietysti käytiin kaupassa ja paluupäivänä tehtiin ennen kotiin lähtöä vielä pieni uimaretki Livojärvelle, jossa en kyllä muista aiemmin uineeni. Vesi oli kirkasta ja pojat saivat siinä hetkisen leikkiäkin, ennen kuin lähdettiin ajelemaan takaisin Ouluun.

Pimpulan kanssa käytiin Oulussa vielä kaksin tyttöjen kesken hänen varsinaisen syntymäpäivänsä ratoksi muutaman tunnin rantareissu Nallikarissa. Niin se nopsaan menee tuollaiset puolitoista viikkoa, rattoisaa oli ja oishan noista kesäsäistä voinut pidempäänkin nauttia. Ja lomakelit ne vain jatkuvat - harmi vaan, että nyt olen jo kolmatta viikkoa töissä. Töissä oleminen ei sinänsä haittaa ollenkaan, sillä toimistolla on mukavan vilpoisaa ja työkaverit ovat mukavia (plus että näin kesällä on vielä melko rauhallista). Kotona sitä vastoin on kuuma, kostea ja hikinen tunnelma; hillun napasillani, eikä edes pieniä kotihommia pysty tekemään hikoilematta armottomasti. Jouduin siirtämään patjankin lattialle, jotta olisi edes hieman viileämpää nukkua tuulettimen humistessa vieressä ja suklaa on pakko säilyttää jääkaapissa, muuten se on kohta nestemäisessä muodossa.. Olispa ilmastointi!