Keväinen ahistus

No johan sitten myrkyn lykkäsi eli sain kiusakseni jo toisen viikkokausia kestävän yskä/räkätaudin juurikin sopivasti ennen talvilomaviikon alkua. Tähän kun yhdistetään vielä henkinen valmistautuminen lopumpana kevättä koittavaan putkiremonttiin, johan alkoi ahistusta pukata. Töistä ei ennen lomaa tohtinut olla pois, kun kuumetta ei ole eikä tule, joten siellä sitten pari viikkoa sujui tiiviisti nessupaketti käden ulottuvilla. Treeneihin ei ollut sillä kunnolla mitään asiaa, kun portaiden nousukin tuntui hengityselimissä melko ikävästi. Onneksi en mitenkään kamalasti jäänyt mistään paitsi, sillä opemme Laura oli ainakin yhden viikon Jerezissä flamencofestareilla, niin myös muutama tanssikamukin Narkkari mukaan lukien. 

Mun stereotkin sanoivat vuosien yhteistyön irti jo tuossa jokin aika sitten, mikä sekin harmittaa, kun sisuksiin jäi kolme flamencolevyä, joista kaksi oli omin pikkukätösin tuotu Espanjasta. En vielä ole löytänyt paikkaa, missä saisin levyt laitteesta ulos, mutta onnistuin kuitenkin asentamaan käyttööni uuden ja hienon Marshallin kaiuttimen, johon voin langattomasti yhdistää puhelimen tai padin ja kuunnella musiikkia Spotifystä sitä kautta. Tuo retrohko ulkoasu sopii hyvin yhteen mummin vanhan lampunjalan kanssa, eikö sovikin?

Mun uusi kaiuttimeni <3

Alkuvuoden alennusmyynneistä löytyneistä kamppeista ynnä Fazerin popparisuklaasta (sikäli kun edes se on maistunut taudin kourissa) on ollut pikkuisen lohtua ahistukseen, jota ei kyllä yhtään helpottanut se, että ennen putkiremppaa taloyhtiössä tehdään vielä jotain vesikattotöitä, joiden takia vinttikomero piti tyhjentää kokonaan ennen lomalle lähtöä. Onneksi sisko oli taas kaupungissa käymässä sen verran, että yhtenä iltana saatiin raahattua vintillä säilössä toistakymmentä vuotta olleet väliovet roskalavalle. En minä siitä yksin olisi selvinnytkään. 


Naminami

Nämä alelöydöt tulivat hyvään käyttöön lomalla

Ted Bakerin riipus ja alesta ostettu samaan sarjaan kuuluva sormus <3

Flunssasta huolimatta jaksoin Ässä-fanin kanssa vääntäytyä helmikuun viimeisenä keskiviikkona Tavastialle Kingston Wall - yhtyeen DVD:n julkaisukeikalle, joka onneksi alkoi jo klo 19 - näin vanha pääsi suht ajoissa kotiin nukkumaan. Meno oli mitä mainioin ja kävi kyllä mielessä, millainen se myöhäisempi K18 keikka olisikaan tunnelmaltaan ollut... Oli kiva fiilistellä tuttuja biisejä parinkymmenen vuoden takaa, niitä tuli silloin ihan urakalla kuunneltua. Vierailevat solistit toimivat hyvin, erityisesti tykkäsin Waltarin Kärtsystä ja vHB-veljessarjan Pidestä, ja kitaran varressa pääasiassa heiluneet Timo Kämäräinen ja Samu Leminen saivat biisit lentoon lähes samalla tavalla kuin edesmennyt Pete Walli itse. Jukka Jyllin ja Kuoppiksen yhteen soittoa on aina yhtä hieno seurata ja jossain netin syövereissä kun toivottiin tällaisesta muistelosysteemistä vuosittaista traditiota (Wallin syntymäpäivänä siis), niin kyllä itse olisin messissä ehdottomasti. 

Vokaaleissa Marjo Leinonen ja kitarassa oikealla Linde