Herkuttelua ja avautumista

Äiti kävi vierailulla syyskuun loppupuolella Helsingissä ja ennen Tukholman risteilylle menoa hyödynnettiin jälleen Kultaposse-teatteriliput Helsingin Kaupunginteatterissa. Näytelmä oli klassikko Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti, josta kyllä tykättiin. Pääosassa oli mainio Pertti Sveholm ja Mattia esitti kummallekin entuudestaan tuntematon näyttelijä Antti Peltola, joka oli varsin hurmaava. Muusikkona sattui olemaan baarituttuni Arttu ja kyllä näytelmässä komeasti tanssittiin ja laulettiin, eli viihdyttiin hyvin. Salin takapenkeillä juuri meidän kohdallamme oli iso seurue jostain Pohjanmaalta ja niskaan tuli viinanhajuista hönkää sekä miesväen supatusta, mistä ei nyt sitten niin kovasti tykätty. 

Hakaniemen kauppahallista aamukahvit

Suoraan teatterilta ajeltiin raitiovaunulla Katajanokalle ja lähdettiin pitkästä aikaa tyttöjen kesken risteilylle Tukholmaan. Päästiin laivaan juuri sopivasti  luvatun syysmyrskyn kaatosadetta pakoon ja kerettiin ottaa pienet päivälevot ennen lähtöä. Teatterin jälkeen alkoi jo vähän olla nälkäkin, joten laivan lähdettyä istahdettiin meksikolaiseen pop up -ravintolaan, jossa pistettiin napa paukkumaan. 

Nam!

Eipä siinä sitten kaupassa käynnin lisäksi juuri muuta jaksettu täydellä mahalla tehdäkään, joten vetäydyttiin takaisin hyttiin ja katsottiin telkkarista dekkareita ja lentopalloa, kunnes uni tuli. Ajoissa otettu pahoinvointitabletti piti kutinsa, eikä keikutus minuakaan häirinnyt. Maissa otettiin terminaalista bussi suoraan keskustaan ja mentiin aamupalalle tuttuun Avenyn-kahvilaan Kungsgatanilla. Siellä oli tehty hieman remonttia ja uusittu myös kalusteita, mutta en nyt ole ihan varma, onko muutos mielestäni täysin onnistunut. Aamupalan jälkeen käppäiltiin hieman kaupungilla, onneksi ei satanut, ja mentiin piipahtamaan Eatalyssa, mistä äiti osti osalle lapsista pienet karkkituliaiset. Bussille pikku hiljaa palatessa ostin Åhlensilta kotiin lisää Posada-sarjan astioita eli mukin, kaksi kulhoa ja lautaset ja sitten lähdettiinkin jo takaisin laivalle päin. Paluumatkakin meni mukavissa merkeissä eli tax freestä hankittiin vielä tuliaisia ja vetäydyttiin sitten hyttiin lentopallon ääreen. Koti-Suomessa oli myrsky tehnyt jonkin verran tuhoja, mutta onneksi se ei risteilymenoa haitannut.

Kesäisen suklaan nauttimisen seurauksena housut ja etenkin bata ovat ruvenneet hieman kinnaamaan ja alkoi tuntua siltä, että jotain toimenpiteitä on asian eteen tehtävä. Ostin Stockalta Casallin tasapainotyynyn, jonka kanssa aattelin voivani vähän kotona jumppailla. Hommahan ei edennyt aivan toivomallani tavalla, sillä paketti ei sisältänyt pumppua, jolla tyynyn olisi saanut pakkauksen kuvan osoittaman kokoiseksi, eikä mulla tämän vasta kotona hoksattuani tietenkään sopivaa myöskään löytynyt. Minähän ajattelin vanhana st-laisena että saan asian hoidettua urheiluosastolla, mistä varmasti pumppukin löytyy, kun pallojakin siellä on näiden tyynyjen lisäksi myynnissä. Eipä mennytkään kaikki niin kuin olin itekseni tuumaillut, sillä ostotapahtuman jälkeen kävin urheiluosastolla peräti neljä kertaa, enkä siltikään saanut asiaa siellä hoidettua: ekalla kerralla kävin kysymässä, voinko tuoda tyynyn takaisin pumpattavaksi, vastaus oli "ilman muuta". Tokalla kerralla menin ruokiksella tyynyn kanssa osastolle olettaen, että homma hoituu. Noh, pumppu löytyi kassan laatikosta, mutta pallopiikkiä etsinnästä huolimatta ei. Jätin lopulta tyynyn osastolle ja menin takaisin kolmannen kerran työpäivän jälkeen vain huomatakseni, että tyyny on kassapisteen kaapin päällä yhtä lättänänä kuin aikaisemminkin. Tässä vaiheessa alkoi hieman savu nousta korvista ja hädin tuskin hillitsin itseni, kun myyjätyttö pokkana selitti, että me ollaan tässä kolmestaan muiden myyjien kanssa sitä mieltä, että eihän sen tyynyn ole edes tarkoitus olla kovin pullea ja parempaa harjoitusta on seisoskella lättänän tyynyn kanssa ja kun meillä ei ole sitä pallopiikkiä.. tässä vaiheessa sanoin vain että aha, pakkasin tyynyn kassiin ja läksin kotiin. Ratikassa ketutti oikein huolella, mutta kotona jo sitten vähän kaverille tekstaillessani nauratti (ks. alempi kuva). Seuraavana päivänä kävin vielä osastolla neljännen kerran avautumassa, sillä itsehän asiakaspalvelijana olisin toiminut hieman toisin (eli jos lupaan asiakkaalle, että pumppaan tyynyn valmiiksi, kun hän tulee sitä noutamaan ja huomaan, että pallopiikki puuttuu, se pallopiikki käydään jostain hankkimassa ja pumpataan se asiakkaan tyyny, varsinkin kun sitä piikkiä todennäköisesti tarvittaisiin joka tapauksessa joskus toistekin, kun miksi se pumppu muuten siellä kassapisteen alalaatikossa olisi)... Ihana Ryhanna toimi tässä pelastavana enkelinä lainaten mulle sopivan pumpun ja nyt olen vallankin muutamana iltana tasapainotellut telkkaria katsellessani. Vieläpä käsipainojen kanssa vaikeusastetta lisäten!

Ihan ei tullut ensalkuun sisäisesti harmoninen olo

Kotijumppailun lisäksi olen ottanut kovat keinot käyttöön eli työkaverin Pärskyn kanssa meillä on joulukuun alkuun kestävä painonpudotuskisa käynnissä; mun tavoite on viisi kiloa ja Pärskyn tuplasti se, mitä minä pudotan. Hän on tehnyt meille exceliin läskikäppyrät, joita seuraamme tiiviisti vähintään maanantaisin ja vielä tällä hetkellä minä johdan kisaa. Söin viimeiset kotoa kaapista löytyneet suklaat pois 24.9., enkä sen jälkeen ole muutenkaan herkkuja syönyt, paitsi kyllä Helsingin kummipojan rippijuhlissa maistoin molempia täytekakkuja. Ensimmäisen viikon kahden illan pääsäryn jälkeen olo on ollut mitä mainioin ja painokin humpsahti jo neljättä kiloa alas.. vähän kyllä heiluu pari sataa grammaa sinne tai tänne päivästä riippuen, mutta koon 38 housut eivät kiristä ja batankin kanssa tuntuu jo paremmalta :)

Konfirmaatiossa kävin myös ryypyllä

Aamiaissetti Tukholmasta